Les Misérables and its comeback

Les Misérables - info event 29.11.2012
Tampereen Teatteri

På svenska 

Sören Lillkung

I våras fick vi vet att Tampereen Teatteris nästa musikal skulle va Les Misérables. Så igår var jag på press info evenemang av denna musikal.

Premiär: 13.9./14.9.2013

I rollerna:
Jean Valjean: Tero Harjunniemi/Petja Lähde
Javert: Sören Lillkung
Fantine: Ele Millstref
Marius: Tomi Metsäketo
Cosette: Sarah Nedergård
Éponine: Saara Lahtonen/Pia Piltz
Thénardier: Ville Majamaa
Mme. Thénardier: Ritva Jalonen
Enjolras: Samuel Harjanne/Lauri Liiv
Ensemble: Aleksi Aromaa, Topi Lehtomäki, Jonas Saari, Aki Haikonen, Kristian Snellman, Kim Willman, Mikaela Saari, Heikki Mäkäräinen, Mikko Siltala, Arttu Ratinen, Kai Bäckström, Samuel Harjanne/Lauri Liiv, Emmi Kangas, Sonja Pajunoja, Erica Askolin, Eeva Hakulinen, Katja Sirkiä, Melanie Rosas, Pia Piltz/Saara Lehtonen

Regi: Georg Malvius
Kapellmästare: Jussi Vahvaselkä
Dekor och kostym: Ellen Cairns
Koreografi: Igor Barberic
Ljus: Palle Palmé

Föreställningar från onsdag till lördag från september till november och från februari till maj.

Sören Lillkung, Tomi Metsäketo och Samuel Harjanne har arbetade i all tre produktionerna som har varit i Finland: i Helsingfors stadsteater 1999, i Åbo Svenska Teater 2010 och nu i Tammerfors. Lillkung och Metsäketo har alltid gjort samma roller när Harjanne har varit en av barn i musikal, Gavroche. I Åbo Svenska Teater var han blad annat Feuilly och Enjolras. Både Metsäketo och Lillkung säger att de har inte blivit trötta med Les Misérables.
Av alla rollerna tre har två skådespelarna: rollerna av Jean Valjean, Éponine and Enjolras.

Regissören, Georg Malvius, sade att denna produktion i Tampereen teatteri är hans fjärde gång med Les Misérables och femte skulle vara i Århus, Danmark. Förre produktionerna har varit i Estland, i Tyskland och i Åbo. Malvius också sade att för honom Les Misérables är en "ofärdig kärlek". Han anser att huvudroller, Jean Valjean och Javert, är två sidor av samma person.

Les Misérables har varit två gånger i Finland, senaste var i Åbo. Tampereen Teatteris produktion ska bli liksom produktionen i Åbo Svenska Teater, eftersom truppen är nästan samma som var i ÅST. Nya skådespelare, ny scen och annorlunt språk ska ge olikheterna mellan två produktionerna. Musikalen ska okså vara textad på engelska och kanske på andra språk också.
Finska översättning ska vara samma som var i Helsingfors men små förändringar skulle göras. Översättare är Jukka Virtanen.

Men hur kom Les Misérables till Tampereen teatteri? Teaterchefen i ÅST, Joachim Thibblin, pratade med Tampereen teatteris chef Reino Bragge. Efter succé i ÅST, kunde man göra musikalen på finska i Tammerfors. Bragge sade att Les Misérables ska bli en stor sak i teater. Man ska visa inte andra pjäser på stora scenen när Les Misérables är spelat.
Bragge också sade att de försöker att göra ett fenomen av Les Misérables med Finnkino. Filmen av musikalen har sin premiär i December men den kommer till Finland i februari. Både Bragge och Malvius var ivriga om filmen.

Jag ska följa om det lyckas med fenomenet. Jag ska skriva mera efter jag har sett musikalen nästa år. Hur ska det bli, kan det bli lika speciellt för mig som det var i ÅST och kan man verkligen göra nästan samma sak igen i samma land och vara succé? Vem vets.

In English

Georg Malvius

Last spring we got to know that Tampereen teatteri's next musical would be Les Misérables. So, I was at the info event yesterday.

Premiere: 13.9./14.9.2013

Roles:
Jean Valjean: Tero Harjunniemi/Petja Lähde
Javert: Sören Lillkung
Fantine: Ele Millstref
Marius: Tomi Metsäketo
Cosette: Sarah Nedergård
Éponine: Saara Lahtonen/Pia Piltz
Thénardier: Ville Majamaa
Mme. Thénardier: Ritva Jalonen
Enjolras: Samuel Harjanne/Lauri Liiv
Ensemble: Aleksi Aromaa, Topi Lehtomäki, Jonas Saari, Aki Haikonen, Kristian Snellman, Kim Willman, Mikaela Saari, Heikki Mäkäräinen, Mikko Siltala, Arttu Ratinen, Kai Bäckström, Samuel Harjanne/Lauri Liiv, Emmi Kangas, Sonja Pajunoja, Erica Askolin, Eeva Hakulinen, Katja Sirkiä, Melanie Rosas, Pia Piltz/Saara Lehtonen

Director: Georg Malvius
Conductor: Jussi Vahvaselkä
Costume and set design: Ellen Cairns
Choreography: Igor Barberic
Lights: Palle Palmé

Performances will be from Wednesday to Saturday, five times a week starting in September and continuing to the end of November and then returning in February and continuing to May.


Sören Lillkung, Tomi Metsäketo and Samuel Harjanne have been in all three productions in Finland: in Helsinki citytheatre in 1999, in Åbo Svenska Teater in 2010 and now in Tampere. Lillkung and Metsäketo have always been in same roles, when Harjanne has been one of the kid actors as Gavroche in Helsinki, and i.a. Feuilly and Enjolras in ÅST production. Both Lillkung and Metsäketo said that they aren't tired with Les Misérables.
Roles of Jean Valjean, Éponine and Enjolras have double casting.

Director, Georg Malvius, said that this production in Tampere would be his fourth production of Les Misérables. The fifth will be in Århus in 2014. Earlier productions have been in Estonia, Germany and in Turku. Malvius said also that Les Misérables is unfinsihed love for him. He sees the main roles of Jean Valjean and Javert like two sides of same person.

This is the third time Les Misérables come to Finland. Last time was in Turku. The crew is almosts ame as it was in ÅST production and the production in Tampereen teatteri will be based on the ÅST version. New actors, new stage and different language will make some differences between two productions. Musical will also have translation at least in English and maybe in other languages too.
The Finnish translation is made by Jukka Virtanen. It will be same as it was in Helsinki citytheatre but some differences might be made.


But how did Les Misérables come to Tampereen teatteri? The manager of Åbo Svenska Teater, Joachim Thibblin, said to Tampereen teatteri's manager, Reino Bragge, that after the huge success in there, the musical could be done in Finnish too. Bragge said that the musical will be a big thing to the theatre. No other plays will be played on the big scene at the same time as Les Misérables.
Bragge told also that they will try to me a phenomenon of Les Misérables with Finnkino. New movie version of Les Misérables, based on the musical, will have it's world-premeire in 25th December. It comes to Finland in February. Both Bragge and Malvius were excited about the movie.

I'll try to follow how it works with the phenomenon and I will write more after seeing the musical next year. How will it be, will it be as special as the ÅST production was for me and is it really possible to make the same thing again in the same country and be success? Who knows.

Suomeksi

Tomi Metsäketo

 Viime keväänä saimme tietää koelaulutilaisuuden tullessa julki, että Tampereen teatterin seuraava musikaali tulisi olemaan Les Misérables. Eilen olin infotilaisuudessa kuulemassa lisää.


Ensi-ilta: 13.9./14.9.2013

Rooleissa:
Jean Valjean: Tero Harjunniemi/Petja Lähde
Javert: Sören Lillkung
Fantine: Ele Millstref
Marius: Tomi Metsäketo
Cosette: Sarah Nedergård
Éponine: Saara Lahtonen/Pia Piltz
Thénardier: Ville Majamaa
Mme. Thénardier: Ritva Jalonen
Enjolras: Samuel Harjanne/Lauri Liiv
Ensemble: Aleksi Aromaa, Topi Lehtomäki, Jonas Saari, Aki Haikonen, Kristian Snellman, Kim Willman, Mikaela Saari, Heikki Mäkäräinen, Mikko Siltala, Arttu Ratinen, Kai Bäckström, Samuel Harjanne/Lauri Liiv, Emmi Kangas, Sonja Pajunoja, Erica Askolin, Eeva Hakulinen, Katja Sirkiä, Melanie Rosas, Pia Piltz/Saara Lehtonen

Ohjaus: Georg Malvius
Kapellimestari: Jussi Vahvaselkä
Puvustus ja lavastus: Ellen Cairns
Koreografia: Igor Barberic
Valot: Palle Palmé

Esityksiä on keskiviikosta lauantaihin, viidesti viikossa. Syyskausi on syysuusta marraskuuhun, joulutauon jälkeen esityksiä on helmikuusta toukokuuhun.

Näyttelijöistä Sören Lillkung, Tomi Metsäketo ja Samuel Harjanne työskentelevät kolmatta kertaa saman musikaalin parissa Suomessa. Kaikki kolme ovat olleet mukana aiemmissa Suomen produktioissa: Helsingin kaupunginteatterissa 1999-2000, Åbo Svenska Teaterissa 2010-2012 ja nyt Tampereella. Sekä Lillkung että Metsäketo ovat olleet joka kerta samoissa rooleissa, kun Harjanne on siirtynyt lapsinäyttelijästä (roolina Gavroche) Åbo Svenska Teaterin Feuillyn rooliin ja lopulta Enjolras'ksi.
"Ei tähän kyllästy," vakuuttelivat molemmat Metsäketo ja Lillkung.
Kolmessa pääroolissa on kaksoismiehitys. Jean Valjeanin roolissa nähdään Tero Harjunniemi ja Petja Lähde, Époninen roolin esittävät Saara Lehtonen ja Pia Piltz, kun Enjolras'n roolia tähdittävät Samuel Harjanne ja Lauri Liiv.

Ohjaaja Georg Malvius kertoi tämän olevan hänen neljäs kertansa ohjaamassa Les Misérablesia. Viides ohjaus tulee olemaan Århusissa vuonna 2014. Aiemmat ohjaukset on nähty Virossa, Saksassa ja Turussa. Malvius kertoi myös, että Les Misérables on hänelle keskeneräinen rakkaus. Ajatus Jean Valjeanista ja Javertista saman ihmisen kahtena eri puolena saa hänet palaamaan esityksen pariin uudelleen ja uudelleen.

Les Misérables palaa Suomen teatterilavoille nyt kolmannen kerran. Edelliskerta Turussa, Åbo Svenska Teaterissa, jättää jälkensä uuteen produktioon. Tampereen teatterin versio tulee pohjautumaan ÅST:n versioon. Tekijätiimi on lähes sama, mutta ohjaaja vakuutteli eroavaisuuksia tulevan uuden lavan, kielen ja näyttelijöiden kautta. Esitys tullaan tekstittämään ainakin englanniksi.
Suomenkielisen käännöksen on tehnyt Jukka Virtanen. Se on sama, jota käytettiin Helsingin kaupunginteatterissa 1999. Joitain muutoksia saatetaan tehdä, mutta käännös pysyy samana.

Mutta kuinka Les Misérables lopulta päätyi Tampereen teatteriin? Åbo Svenska Teaterin johtaja, Joachim Thibblin, oli puhunut Tampereen teatterin johtajan Reino Braggen kanssa ja ehdottanut Les Misérablesin tekemistä suomeksi Tampereella. Musikaalin ÅST:ssa saaman suuren suosion jälkeen se päätettiin tehdä Tampereella. Braggen mukaan musikaali tulee olemaan kova voimanponnistus teatterille. Päänäyttämöllä ei esitetä muita esityksiä kuin Les Misérablesia.
Bragge kertoi myös aikomuksesta tuoda "Les Misérables -ilmiö" Tampereelle. Musikaalin pohjalta tehty elokuva tulee maailmanensi-iltaan 25.12.2012, Suomen ensi-ilta on 22.2.2013. Ilmiötä on tarkoitus luoda yhdessä Finnkinon kanssa. Sekä Bragge että Malvius odottivat innolla elokuvaa.

Pyrin seuraamaan ilmiön kehittymistä musikaalia odottaessa ja sen aikana. Arvostelu tulee ensi syksynä, kun musikaalin olen nähnyt. Millainen se on, voiko se olla samaalla tavalla erikoinen minulle kuin ÅST:n produktio oli ja onko mahdollista saada esitys todella menestymään, kun sen edeltäjänä olleen produktion sulkemisesta ei ole kauhean kauan? Kuka tietää.

Pics by me

Rikas jos mä oisin mies

Viulunsoittaja katolla 25.10.2012
Helsingin kaupunginteatteri
Esko Roine, Ritva Jalonen (u/s), Anna-Maija Tuokko, Raili Raitala, Marika Westerling, Leenamari Unho, Antti Lang, Tuukka Leppänen, Eero Saarinen, Risto Kaskilahti, Matti Olavi Ranin ja ensemble

Suomen suosituin musikaali. Varma kassamagneetti. Pääroolissa tunnettu näyttelijä.
Helsingin kaupunginteatterin esityskauden 2012-2013 suurmusikaalia voidaan kuvailla muun muassa näin. Mutta voisinpa itse lisätä vielä muutaman kuvauksen.
Puuduttava. Innoton. Raskaimmat aiheensa olankohautuksella ohittava esitys, joka jättää toivomaan enemmän.

Viulunsoittaja katolla kertoo köyhästä maitomiehestä Tevjestä (Esko Roine) ja tämän perheestä. Tevje toivoo saavansa tyttärensä juutalaisten perinteiden mukaisesti naimisiin. Tämä aiheuttaa ongelmia kolmen vanhimman tyttären kanssa. Vanhin Tzeitel (Anna-Maija Tuokko) halajaa naimisiin köyhän räätälin Motel Kamzoilin (Antti Lang) kanssa, vaikka isä Tevje ja äiti Golde (Ritva Jalonen) muuta toivovat. Toinen tytär, Hodel (Raili Raitala), löytää toisen puolikkaansa Perchikistä (Tuukka Leppänen), matkustelevasta nuoresta miehestä. Kolmas tytär Chava (Marika Westerling) on isälle ongelmallisin, kun kosija ei olekaan juutalainen. Tsaarin Venäjällä juutalaisilla ei ole helppoa ja uudet tuulet puhaltavat jopa perinteikkääseen Anatevkaan

Minulla ei ole pahaa sanottavaa näyttelijöistä. Esitys viedään läpi rautaisella ammattitaidolla ja yksilösuoritukset onnistuvat. Esko Roineen karisma pitää esityksen kasassa, silloinkin kun se muuten ontuisi. Anna-Maija Tuokko, Raili Raitala ja Marika Westerling ovat vakuuttavia nuorina rakkautta halajavina tyttärinä. Tuukka Leppäsen ääni on aina yhtä upea ja soi kauniisti yhteen Raitalan äänen kanssa yhteisessä kappaleessa. Ensemblessä on voimaa ja joukkokohtaukset täyttävät ison lavan.

Suuri lava tuo suuren lavan vaikeudet. Vaikka lavasteet ja valot auttavat, yksin lavalla seisova näyttelijä näytti pieneltä ja yksinäiseltä jopa toisesta rivistä katsottuna. Mutta samalla suuri lava sai aikaan selkeän käsityksen kyläilmapiiristä, kaduista talojen välissä ja loi todellista tilantuntua. Tähän ei pienempi nyättämö olisi välttämättä kyennyt samalla tavalla. Puvustus oli toimivaa ja pienet yksityiskohdat toivat näyttävyyttä.

Lähtömateriaali on mitä on, enkä ole siihen ole koskaan tykästynyt. Mutta ohjaajan visio jätti minusta pois suuret kysymykset eriarvoisuudesta. Ohjaaja Hans Berndtsson loi HTK:n vuoden 2010-2011 musikaaliin, Wickediin, mukaan paljon ajankohtausua piirteitä ja jopa yhteiskuntakritiikkiä. Tämä kaikki oli poissa Viulunsoittajassa. Kepeä tarina, jonka suurin pointti tuntui olevan vain tytärten naittaminen. Chavan kielletty avioliitto kristityn Fedkan kanssa ja juutalaisten ajaminen kodeistaan tuntuivat vain siirtyvän syrjään olankohautuksella. Kun esitys viimein oli lopussa, rukouksen lisääminen loppuun ei saanut loppua tuntumaan lopulta. Kaunishan se oli lopetukseksi, mutta se ei tuonut oikein lopun tunnelmaa.

Viulunsoittaja katolla sai Suomen ensi-iltansa juurikin Helsingin kaupunginteatterissa 1966, vain kaksi vuotta kantaesityksensä jälkeen. Yli 40 vuotta myöhemmin musikaali saapui takaisin sille näyttämölle, josta se siirtyi kesäteattereiden kuninkaaksi. Niin ammatti- kuin amatööriproduktioiden suosima musikaali ei ollut ensimmäisenä mielessä veikkaillessa HKT:n tämän vuoden musikaalia. Eikä se ollut ensimmäisenä katsomislistallakaan, kun tieto saapui. Enkä nytkään menisi sitä uudemman kerran katsomaan.

Miksi?
Suurin syy on Helsingin kaupunginteatterin lippujärjestelmä. Olen opiskelija ja rakastan teatteria. Tunnen oloni hiukan sorretuksi aina kaupunginteatterin sesonkikaudella, kun mitkään edut eivät ole voimassa. En voi ostaa opiskelijalippua, joten maksan peruslipun hinnan. Köyhänä opiskelijana se tuntuu kukkarossa, eikä edes vähän. Sesonkihintajaksolla en haluaisi lähteä kaupunginteatterille päinkään, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen. Minulla oli lahjakortti tuhlattavana ja totesin, että kai se on pakko nähdä. Perus- ja etuhintajaksoilla hinnat ovat siedettäviä. Tällä hetkellä kovimmat hinnat Suomen musikaalimaailmassa pyydetään Svenska Teaternin Kristina från Duvemålassa, mutta ei Viulunsoittaja sesonkihintajaksolla kauas jää, kun lippu maksaa 59€. Kallista? Kyllä.
Viulunsoittaja katolla ei ole ollut minusta koskaan järin kiinnostava. Eikä tämä tulkinta kosketa. Väliajan alkaessa totesin hiljaa mielessäni, että kylläpäs tässä on puutunut olo. Eikä se olo helpottanut väliajan jälkeenkään. Ehkä tämä ei vain ole minun juttuni.

Ainoa syy, miksi voisin harkita lähtöä uudestaan, on näyttelijäkaarti. Useampaa kuin yhtä näyttelijää olen ihastellut itselleni sopivimmissa musikaaleissa aiemmin, eivätkä nämä samaiset ihmiset petä oletuksiani. Muutama uusi tuttavuus tämän musikaalin kautta tuli, eivätkä hekään olleet missään nimessä huonoja. Mutta voiko hyvä näyttelijäntyö pelastaa esityksen, joka ontuu useista muista paikoista? Ei ainakaan tällä kertaa.

Kuvat © Tapio Vanhatalo

Osamaksuelämästä, varmaa ei voi saada tästä

Veriveljet, 7.9.2012
Tampereen Teatteri
Rinna Paatso, Sami Hintsanen, Jussi-Pekka Parviainen, Martti Manninen, Risto Korhonen, Saara Lehtonen, Elina Rintala ja ensemble

Veriveljet on musikaali, josta olen kuullu laajan skaalan mielipiteitä. Osa pitää siitä paljon, osa taasen ei. Odotukseni eivät olleet järin korkealla, mutta olin valmis yllättymään positiivisesti. Tämä oli ensimmäinen kertani Tampereen teatterissa ja odotin mielenkiinnolla näkeväni salin, jossa tulisin viettämään paljon aikaa ensi vuoden syksynä, kiitos Les Misérablesin.

Takaisin Veriveljiin. Musikaalin on kirjoittanut Willy Russell alunpeirn koulunäytelmäksi, josta hän muokkasi myöhemmin täysipitkän musikaalin. Ensi-ilta oli 1983 Liverpoolissa, josta se siirtyi Lontooseen. Uusinta ensi-ilta esityksestä oli 1988 ja se on pyörinyt siitä asti Lontoossa, kunnes tänä syksynä on sen vuoro sulkeutua.
Tarina kertoo rouva Johnstonesta, yksinhuoltajaäidistä, jolla on monta lasta ruokittavanaan. Kun hän saa kuulla odottavansa kaksosia, hän lupautuu antamaan toisen lapsistaan työnantajalleen, rouva Lyonsille kasvatettavaksi. Kaksospojat kasvavat erillään tietämättä olevansa veljeksiä, kunnes kohtaavat ensimmäisen kerran lapsina. Heistä tulee parhaat ystävät, joiden side kestää läpi elämän. Toinen kasvaa köyhyydessä, toinen rikkaamman perheen ainoana poikana. Lopulta on aika tasata tilit.

Saliin astuessa ensimmäisenä huomion kiinnitti lavastus. Se oli upea. Lavastuksen toimivuus on tärkeää esityksen kannalta, Veriveljissä lavastus toi mielenkiintoisen sävyn koko esitykseen. Puvustus toimi hyvin ja aikakauden näki hyvin.

Kaasti on pieni, mutta energiaa on enemmän kuin joissain isomman skaalan produktioissa, jotka olen nähnyt. Energia oli käsinkosketeltavaa, sääli ettei kaikkialla koe samanlaista. "Olemme sulautuneet hyvin yhteen, meistä on tullut tiivis porukka", kertoo Elina Rintala käsiohjelmassa. Ja sen näki. Kaastissa ei ollut heikkoja lenkkejä kun puhutaan näyttelemistaidoista.

Rinna Paatso tekee upean roolin rouva Johnstonena. Yksinhuoltajaäiti, joka kantaa jatkuvasti mukanaan syyllisyyttä toisen kaksosen luovuttamisesta toisen huomaan, on tarinan keskiössä. Paatson ääni on tummasävyinen ja sopii hyvin rooliin.

Elina Rintala tekee loistavaa roolityötä rouva Lyonsina, jonka hermot pettävät. Vaikka näyttelijäntaidot ovatkin loistavia, samaa ei voi sanoa äänestä, joka kuulosti hieman nasaalilta. Toisaalta Rintalalla ei ole kovin montaa sooloa, joten näyttelijäntyö kompensoi ääntä.

En ole koskaan ollut Sami Hintsasen fani, mutta olen nähnyt herran nyt kahdesti parin viikon sisään. Ensin Jesus Christ Superstarissa ja nyt Veriveljissä kertojana. Hahmona kertoja on vaikeaselkoinen. Hintsasen kertoja loi uhkaa jo pienillä äänenpainon muutoksilla ja olemuksellaan. Samalla ensimmäisen näytöksen lopulla jammailu toi humoristisenkin sävyn muuten tummasävyiseen hahmoon. Hintsasen ääni on upea, mutta välillä mietin olisiko kertoja voinut tehdä muutakin kuin seistä paikallaan.

Jussi-Pekka Parviainen ja Martti Manninen ovat nimiä, jotka merkitsen korvan taakse tulevaisuutta varten. Molemmat olivat loistavia kaksospoikina Mickeynä ja Eddienä. Kummallakin on hieno lauluääni, mutta Mannisen avatessa suunsa lauluun, ilmeeni taisi olla näkemisen arvoinen. Herran jestas mikä ääni! Näistä kahdesta näyttelijästä kuullaan vielä.

Ensemble toimi loistavasti yhteen ja ääni oli voimakas. Risto Korhonen on komedian mestari, hyvin pienet asiat tekivät hänen suorituksestaan Sammyna unohtumattoman.

Veriveljien ongelma ilmenee kunnolla vasta toisessa näytöksessä. Väliajalla sanoin seuralaiselleni: "Yleensä toinen näytös on huonompi kuin ensimmäinen." Olin vähän liiankin oikeassa. Ensimmäinen näytös loi ehjän kokonaisuuden, joka toimi hyvin. Toinen näytös tuntui harppovan liikaa, eikä se muodostanut yhtä hyvää kokonaisuutta. Loppu tuntui tulevan puskan takaa ja hahmojen kokema kehitys aiheutti isoja aukkoja tarinaan.
 Henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei Jukka Virtasen tekstejä tulisi käyttää läheskään niin paljon kuin jo nyt. Veriveljien kohdalla laulujen käännökset olivat jopa kohtuullisnen hyviä Virtasen kääntämien musikaaliliberttojen saralla, mutta kaikesta huolimatta paikoittain olisin toivonut kuulevani vähemmän slangisanastoa ja paremmin rimmaavia kohtia.

Jos et keksi muuta syytä käydä katsomassa tätä esitystä, mene loistavien esiintyjien takia ja yhteiskunnallisen sanoman, joka musikaalilla on antaa. Yhteiskunnallinen epätasa-arvo on aihe, josta on kerrottu monta kertaa. Veriveljet tarjoaa yhdenlaisen näkökulman tähän ongelmaan.

Kuvat: Harri Hinkka, Tampereen teatteri
tampereenteatteri.fi

Too much heaven on their minds

Jesus Christ Superstar in concert, 24.8.2012
Sibelius hall, Lahti
Hannu Lepola, Sami Hintsanen, Saara Aalto, Juha Kotilainen, Sam Huber, Anssi Valikainen and the the ensemble

I have many feelings when people say me something about Jesus andreligion as I'm an atheist. I had tried to listen to the music of Jesus Christ Superstar earlier but because I had no idea what was exactly happening, I didn't find it so amazing. So when I bought my ticket to see the concert version I just thought that maybe now it's time to try to understand this musical.
I love Andrew Lloyd Webber's musicals, but after seeing some parts of JCS on YouTube I wasn't so sure I would like this. I'm glad it proved me wrong. Musical about the life of Jesus and his death doesn't sound so interesting to me, because these things have never interested me.

There was only two weak links in the cast: Saara Aalto as Mary Magdalene and Sami Hintsanen as Judas. Both of them have good voices, but Aalto is more a singer than an actress so she wasn't so good. Sami Hintsanen's voice impressed me, it was better than I thought it would be but he didn't make me feel for Judas at all. Hopefully he will show me his acting skills when I'll see him in the Blood Brothers in few weeks.
Hannu Lepola was amazing as Jesus, I loved his Gethesemane, it was only time during the show when I noticed tears on my cheeks.
But if there wa sone who really got me, it was Anssi Valikainen as Pilate. His voice was great and you could see how he struggled inside while making hard decisions. Great acting skills and his voice was amazing!

This show was great and showed me a different side of he story I've known for a long time but never been really into it. This was just a concert version, so no big sets or anything. Hopefully this musical will come back to Finland as a full staged production.

En helt ny värld

Aladdin - the bilingual version, the premiere 9.8.2012
Director: Samuel Harjanne
Jon-Jon Geitel, Anna Victoria Eriksson, Hanna Mönkäre, Antti LJ Pääkkönen, Markku Nenonen, Ville Erola, Soile Ojala, Jerry Wahlforss, Juha Pihanen, Jucci Hellström and the ensemble   
 

It was February when I heard that Aladdin comes to Finland as a bilingual production. I booked my tickets to the premiere as soon as I could and got seat from the first row.

Aladdin - the bilingual version is the first production of Polar Illusions and it had its premiere yesterday at Aleksanterin teatteri (Alexander's theatre) in Helsinki. It's based on the classic Disney film Aladdin which made me really interested in this production as a Disney fan.

The story is basically the same as in the movie. Aladdin is a street rat who falls in love with princess Jasmine. Jasmine must get married with a prince but she wants to make her mind by herself. She runs away from the palace, meets Aladdin and falls in love. The villain is Jafar, thegrand vizier of the Sultan. Jafar wants to get the magic lamp to become a sultan. Aladdin happens to find the lamp and he meets Genie, who makes him a prince to win Jasmine's heart.
Aladdin and Jasmine live in different worlds but the musical makes it even harder to them to get together. Jafar had wished the Genie that the people of Agrabah can't understand each other because they speak different languages. Jafar and some animals are the only ones who can speak both languages. Aladdin and other people "ordinary" people speak Finnish as people in palace speak Swedish.

The cast was absolutely great! Jon-Jon Geitel was great as Aladdin. I know many people who had crush on Aladdin thanks to the amazing Finnish dub and personally I think Geitel did wonderful job to make the character as lovable as he was in the movie. Anna Victoria Eriksson had previously convinced me as her potrayal of Éponine in Åbo Svenska Teater's Les Misérables where she did the role as the understudy. She did not dissapoint as Jasmine. Her potrayal was beautiful as a princess who wants to make her own decisions. Too bad Jasmine didn't have her own song, I would have like dto hear more of her beautiful voice.
Markku Nenonen made the role of Jafar in a different way as I wished. It's not a bad thing but it made me confused. Jafar was mysterious and evil in the movie. Nenonen's Jafar was more like a comical character which made me laugh. I don't think that's the best way to make this great villain but somehow it worked quite well.

Genie is a character which has been the favourite of mine since the very first time I saw Aladdin mostly thanks to Vesa-Matti Loiri who made the character his own in the Finnish dub. Antti LJ Pääkkönen did well with this iconic role. The character is absolutely hilarious but he has something he wants to become true someday - his own wish. Sadly some of the best jokes of Genie which I remebered from the Finnish dub had been cut in this musical. No baklava nor "ryhmäkuvaan, kimppakivaa!" Even without these jokes Genie was the best of this musical.
Jerry Wahlforss was absolutely hilarious as Jago, I really enjoyed every moment he was on stage. Juha Pihanen was great as the sultan as well as Hanna Mönkäre as Abu.

The show looked very good. Costumes worked well and they were beautiful. Because the musical was based on the Disney film, it was a good decision to make it look like it too. The set was quite simple but it worked well and looked good.

But after all the good things, there was something that wasn't so good. The script didn't use two languages very well. There were few moments when it worked well but basically it could have been possible to use both languages in a better way. The script had some bits and pieces that didn't work well at all and it was the weakest link of the musical.
I would have liked to hear more new songs. We got Jafar singing some new songs but they weren't that good. They weren't like the greatest villain songs of Disney (like Poor Unfortunate Souls from The Little Mermaid or Hellfire from The Hunchback of Notre Dame).

After all the show was great when you forget to think about the weaknesses script and how you would like to more of the evil side of Jafar. Like the director Samuel Harjanne says "This musical is made for the children and all those who have been children once."

Pictures © Matti Rajala
aladdinmusikaali.fi 

Haaveiden ryöstö tuskaa tuottaa

This time only in Finnish, sorry. And next thing is going to be only in Finnish and Swedish. So sorry to my international readers.

Vappurevyy Seinäjoen Kaupunginteatterissa
01.05.2012
Jyri Lahtinen, Ville Salonen, Leena Rousti, Anne Vihelä, Sami Vartiainen, Jouko Enkelnotko

Kun ystäväni Starlene otti yhteyttä minuun kysyen, olisinko kiinnostunut tulemaan mukaan Seinäjoelle katsomaan vappukonserttia, epäröin hetken. En siksi etten olisi halunnut, vaan koska matkustaminen on kallista ja minulla oli heti vapun jälkeen koulua. Suostuin kuitenkin reissuun ja millaisen show'n sainkaan kokea.

Jyri Lahtinen Kreivi von Krolockina

Seinäjoen kaupunginteatterissa esitettiin musikaalia Tanz der Vampire (suomenkielisen version nimi oli Dance of the Vampires, mutta suurin osa taisi kutsua spektaakkelia suomalaisittain Vampyyrien tanssiksi), jonka näin hiukan reilu kuukausi sitten. Vappurevyyn esiintyjät olivat kaikki tuttuja tästä musikaalista, joka oli houkutellut paikalle eri-ikäisiä Tanssi-faneja ympäri Suomen.

En oikeastaan tiennyt mitä odottaa esitykseltä, mutta Seinäjoen kaupunginteatterin sivuilta löytynyt lyhyt kuvaus konserttiin jätti odottavan tunteen. Jyri Lahtisen oli näet ilmoitettu pukeutuvan vielä kerran kreivi von Krolockiksi ja esittävän kappaleen Kun kaikki pimenee (Totale Finsternis) yhdessä Anne Vihelän kanssa. Odotukset korkealla tämän suhteen? Voi kyllä!

Sami Vartiainen ja Jyri Lahtinen

No, odotukset ylittyivät jo ensimmäisessä näytöksessä. Upeita esityksiä musikaaleista West Side Story, A Little Night Music ja Chess. Potti kuitenkin alkoi räjähtää Sami Vartiaisen esittäessä musikaalin Singing in the Rain nimikkonumeron. Miksi? Jyri Lahtinen pukeutuneena poliisiksi ja vedettynä mukaan tanssiin, siinäpä oli Tanssi-faneille sulattelua.

Ville Salonen ja Leena Rousti

Etukäteen olin myös kuullut Ville Salosen ja Leena Roustin esittävän All I Ask of You -kappaleen lempimusikaalistani The Phantom of the Opera. Olin totta kai innoissani, eivätkä kumpikaan esiintyjistä tuottaneet pettymystä laulutaidoiltaan. Koska osaan lähes koko PotO:n liberton ulkoa, korvana särähtivät muutamat 'virheet' sanoissa.
All I Ask of You unohtui kuitenkin mielestä kun Rousti yritti purra Salosta vampyyrinhampaillaan. Ensimmäinen näytös loppui yleisön räjähtämiseen, kun Jyri Lahtisen mahtipontinen ääni ilmoitti, että seuraavan näytöksen alussa palattaisiin Transylvaniaan.

Jyri Lahtinen Kreivi von Krolockina ja Anne Vihelä Sarah'na

Toinen näytös alkoi juuri sillä millä luvattiin. Yleisö oli tervetullut takaisiin Transylvaniaan, kun Anne Vihelä asuti lavalle Sarah'n puvussa. Eikä mennyt järin kauan kun rakastettu vampyyrikreivi saapui paikalle. En kannata ylistyssanojen ylikäyttöä, en edes tämän upean esityksen kohdalla, mutta tiedän etten ollut ainoa joka nautti paluusta Transylvaniaan.

Ville Salonen Alfredina

Eikä matka loppunut siihen. Ville Salonen esitti entisen roolihahmonsa Alfredin puvussa kappaleen Sarah'lle (Für Sarah). Oliko vampyyri-fanien helliminen siinä? Ei tietenkään.
Tällä kertaa Jouko Enkelnotko ja Ville Salonen esittivät kappaleen Kun rakastut (Wenn Liebe in dir Ist) mutta tällä kertaa vaihaten roolinsa. Esityksen jälkeen Enkelnotko palasi lavalle ja ilmoitti Herbertinä olevansa pahoillaan isänsä (Kreivi von Krolockin) puolesta.

Jyri Lahtinen Kreivi von Krolockina

Ja potti räjähti. Sitä näkyä ei saa pois mielestään. Jyri Lahtinen ylitti itsensä humalaisena kreivi von Krolockina. Sillä hetkellä minä en nähnyt Lahtista esittämässä humalaista vampyyrikreiviä. Lavalla todella oli täydessä tuubassa oleva vampyyri. Loistavaa, loistavaa!
Entäpä sitten? Upeita esityksiä muun muassa musikaaleista Cabaret ja Rocky Horror Show. Ja sitten konsertti tuntui loppuvan aivan liian nopeasti.

Leena Rousti

Konsertti oli viimeinen kosketus Tanz der Vampireen Seinäjoella. Se on sääli. Faneja riitti ulkomailta asti, useat olivat nähneet esityksen monta kertaa ja minä olisin tehnyt mitä vain nähdäkseni esityksen ainakin kerran vielä. Omalla kohdallani huono tuuri esti Seinäjoella käymisen yhtä kertaa enempää. Eivätkä vain fanit kaipaa omaa Tanssiaan, vaan näyttelijätkin ja työryhmä jäivät kaipaamaan esitystä.
Mikä Tanssissa oli erikoista? Uskomaton yhteenkuuluvuuden tunne. Loistava ilmapiiri levisi lavalta katsomoon eikä se jättänyt kylmäksi. Vaaditaan paljon taitoa saada esitys näinkin upeaksi. Vappurevyy saattoi hetkellisesti auttaa musikaalin ikävöintiin, mutta nyt kaipuu iskee kahta kauheammin.

Vaikka Tanz der Vampire ei palaisikaan enää Seinäjoelle, sopii toivoa että jokin muu teatteri ymmärtää tehdä esityksen Suomessa uudestaan. Se tuskin korvaisi Seinäjoen Tanssin menetystä, mutta voisi tuoda fanit jälleen kokoon katsomaan rakastamaansa musikaalia.

Sami Vartiainen ja Anne Vihelä

Nyt on todella nähty vampyyrien viimeinen tanssi. Toivon mukaan vain toistaiseksi.

Kuvat olen ottanut itse Vappurevyyssä, luvan kanssa. P.S. Kuvia on enemmänkin, minulta voi tiedustella niitä.

Utan Dej är jag en spillra på ett mörkt och stormigt hav

Kristina från Duvemåla at Svenska Teatern
24.4.2012

I'll tell first a little story about dreams which came true.

Maria Ylipää and Robert Noack Photo: Cata Portin

The story of Kristina från Duvemåla follows the life of Kristina and her husband Karl-Oskar all the way from their marriage to America. They see death among their loved ones and life is not easy in Sweden nor in America.

The role of Kristina is played by Maria Ylipää in this production. Maria - who? She has previously done roles of Evita in Evita and Elphaba in Wicked for example. I've been a fan of hers since I saw Wicked for the first time. I was really looking for to see her as Kristina after hearing so much good things about her in that role.
Usually the role of Karl-Oskar is played by Robert Noack. And now it's important that you don't get me wrong, I have absolutely nothing against him.
But I didn't want to see him as Karl-Oskar.
Why? Because the understudy for the role is Glenn Daniel Nilsson. Who? Remember the ÅST production of Les Mis? He was Marius during the first seasons (2010-2011). No, I never did see him. But I wanted, I really wanted. So, I was so happy to know that he is in the ensemble of Kristina från Duvemåla and an understudy for the role of Karl-Oskar.
Well dreams do come true sometimes. When we (me with my Swedish group) arrived to the theatre I saw papers on doors and walls telling that "Glen Daniel Nilsson does the role of Karl-Oskar tonight".
Is it that hard to write his name right?
But well, I was so happy that "my dream cast" of Kristina was on stage the day I saw it.

And while talking about the cast, let's just tell how they was when I saw them.

Robert Noack and Maria Ylipää with ensemble Photo: Cata Portin

Maria Ylipää never fails to amaze me. Her voice is gorgeous and her acting is great. And after hearing how she was praised about her role as Kristina, my hopes were high. Yes, she did good. But I guess she wasn't at her best when I saw her. I actually enjoyed her more as Elphaba than as Kristina. But I'm sure can do better with that role. She just didn't make Kristina so real to me. Maybe I should see her again as Kristina so I could tell how she really is in the role.

Lately I've seen many understudies, all of them has been at least as good as principals. I can't say how Robert Noack does the role of Karl-Oskar, but oh yes, Glenn Daniel Nilsson did the role so well. I couldn't have asked more of the role. He was really lovable towards Kristina, he had his mad moments... He was realistic. And his voice, it sounded great! I started to cry for the first time during the show when he sang Stanna. It was so beautiful. As I told, I don't know how Robert Noack is in the role, but I wish Glenn would be a principal Karl-Oskar in the future.

Oskar Nilsson, Maria Ylipää and child actors Photo: Cata Portin

Other mainroles: Oskar Nilsson did very well as Karl-Oskar's brother Robert. He was the most reliable character for me in the musical. And his voice wasn't bad, he sang Guldet Blev till Sand so beautifully.

Birthe Wingren was powerful as Ulrika from Västerghöl. Loved how she danced during Löss and how strong her voice was.

The ensemble was great too, even thoug it was sometimes hard for a Finnish-speaking-girl to understand what they were singing.

Maria Ylipää, Birthe Wingren and ensemble Photo: Cata Portin

About the musical itself. The story is beautiful and I love the score. The set was beautiful, after seeing it I don't even think why did it cost so much. Costumes were also good.

But then there is something that started to bother me right after the end. I don't know if it depends on my skills wth Swedish, but the story was hard to follow in some parts. And the most important thing that bothered me.

The musical didn't move me like I wished it would.

I heard everyone who had seen it, to tell how great it was. Actually I didn't find it that amusing. It's good musical but maybe I should see it again to enjoy every part of it. As on of my friends once said, you can tell something about how good musical is by how much do I cry.

I cried during Kristina. Only few parts including Stanna and Du måste finnas. But when someone died, it didn't move me so much. Only once during the musical I felt really bad when someone died. Only once.

I take one of my favourite musicals, Les Misérables, to an example. I really cry during it. It feels bad in my heart when people die. Kristina didn't make me feel same way.

And other thing still. That musical could be little bit shorther. It takes over 3 and half hours. It's long time. I would have made it little shorter. But this is thing that the creators of this musical have decided. And I must deal with it.

Maria Ylipää Photo: Cata Portin

After all the good reviews and everyone telling how good it is and how you should see it, I think the musical isn't that special. But still I recommend to see it, to see if it's your thing or not. The cast is amazing, music is gorgeous and the story is beautiful.

For those who don't understand Swedish, you can get one of those little maschines with texts if you want to. I didn't take one, so I could just watch the musical. But maybe it would have been great help with understanding some parts.

Maria Ylipää, Robert Noack, child actors and ensemble Photo: Cata Portin

Another tip! They're selling the complete cast recording from the Malmö production at the theatre. It's worth buying, the cast is almost as good as the on in Svenska Teatern. It gives more time to go through the musical in your mind.

Photos from kristina.fi

Det är dags att börja gå mot en morgondag

It's been two months and a day since Les Misérables closed at Åbo Svenska Teater. And I returned to Turku.

It was a schooltrip. But at the very moment when I saw the railwaystation of Kupittaa and saw a train I felt home. Like I was going to see Les Mis again. Like the show never closed.
Then I saw the railwaystation of Turku. I watched out from the window of the bus. I saw a street I walked to ÅST..
I noticed tears on my cheeks.

Later we had some free time. We went to the center of the town. And then I saw it. The beautiful yellow building. I saw the beautiful doors of the theatre. I think I started to cry again. There may not have been tears, but I was crying.

We went in to the shopping centre next to ÅST. I saw the stage door. I saw that same lady selling tickets who had been there everytime I went to ÅST.
We walked towards a café. For everyone else it was just a cafe. But I saw a free table there. I sat there. I met some cast members. And yes, my soul cried even more.
Stairs. "I saw Josefine Isaksson here" thought I.

The flowershop. The Subway. All my memories.

And then, when we were going to the place we were supposed to meet others from that school trip. I saw it.
A bus. A Les Mis bus. I saw Mikaela Tidermark's face smiling. I saw Tomi Metsäketo as Marius.
A part of me broke.

That bus tells something about being a fangirl of this production. It has been over two months since the show closed. But that bus still goes on telling everyone that Les Misérables had the new premiere in October 2011.
And I'm still showing my love to the production. The show is gone. But I'm still going on.

Åbo Svenska Teater and Les Misérables.
Thank you. I miss you every day.

But
det är dags att börja gå mot en morgondag!

Yö viimein vallan saa

Tanz der Vampire at Seinäjoki city theatre

24.3.2012 - matinee

After hearing so much love for Tanz der Vampire and the production in Seinäjoki, I had to go to see it.

And it wasn't exactly like I thought it would be. Do not get me wrong, it was awesome. But there were some thing that didn't amaze me like I hoped. Because it was the second-to-last show, the audience was simply screaming, applauding everything. Yes, never seen an audience like that! And it made the show even better.

To say the something about the plot: the story is based by Roman Polanski's film. The first time the musical was staged in Wien on 1997. The Finnish production was the first to be non-replica. The story is about  Professor Abronsius and his assistant who are hunting vampires in Transylvania. They meet Sarah and her parents, Chagal and Rebecca, and the assistant, Alfred, falls in love with Sarah. Alfred is not the only one who loves Sarah. Alfred's rival is a vampire, Count von Krolock. The story also features many vampires, count's homosexual son Herbert, Chagal's lover Magda and count's servant Koukol.

My seat was on the eighth row and the seat was very good. I saw everything. The set was beautiful. Some videos were used to help changing the scene. And they worked pretty well, even though I didn't like them when the show started. The score was beautiful and the translation. Oh god, the translation was so great! I think I have never heard better translation for a musical. Thank you for a great job Marika Hakola!

To talk about the cast: it was great. I got to know after the show that I had an understudy as Koukol. The role is usually played by Antti Railio but my Koukol was Mikko Kesäniemi. Otherwise everyone was there.

And there is one word to describe the cast: wow. Jyri Lahtinen did amazing job as Count von Krolock. His voice was just phenomenal. It blew my mind away. I have previously seen Raili Raitala in the ensemble of Wicked in Helsinki city theatre. But well, she didn't blow my mind away like Lahtinen did. She has good voice, but I didn't find her so special.
Ville Salonen was adorable as Alfred. He has a very good voice and his acting was great. He made my like his character so much. Esa Ahonen (Professor Abronsius) was one of my favorites. He was funny. Ahonen really had something deep in his character. And well, just couldn't help but love how he said ”NYHVERÖ. Nyhverönyhverönyhverö!” (hard to translate but almost same thing as coward).
I had heard many good things about Jouko Enkelnotko's version of Herbert. Oh yes, he was great. Someone may have thought that Herbert would be cute boy, but Enkelnotko isn't like a pretty boy. His Herbert was elegant and funny. I really liked the way he did the role. Heikki Vainionpää and Leena Rousti did also well as Chagal and his wife Rebecca. They weren't as good as Salonen, Ahonen and Enkelnotko were but I liked both of them. The ensemble was great. And the dancers – they were amazing! I really liked them.

 

And just because I need to fangirl about this. During the last scene Alfred and Sarah who have turned into vampires come to the audience. And they ”bite” some people in the audience. Even though my seat was fifth from the corner, Alfred came to bite me. YES. I have been bitten by a vampire today.

The sad thing is that the production closed today. Why on earth, may I ask? I know that people would have gone to see it many times! But well, we can't do anything. The production is closed. I'm sure that everyone at the theatre had an amazing day today. I did too.
I hope to see this musical again in Finland someday. It really deserves to be performed again.

Pictures found on Seinäjoen kaupunginteatteri's website.

Good news! She's dead!

Well, no one is dead.

But I'm pretty excited. I got to know today the whole cast of Next to Normal in Wasa Teater (almost a month after they told it!)

Anna-Maria Hallgarn - Diana
Sören Lillkung - Dan
Mikaela Tidermark - Natalie
Johan Aspelin - Doctor Fine/Doctor Madden (?)
Markus Lytts - Gabe (?)
Samuel Harjanne - Henry (?)

These are so wonderful news! Sören Lillkung played Javert in Åbo Svenska Teater's Les Misérables. Samuel Harjanne did the role of Enjolras on the last four weeks in the sma eproduction and Mikaela Tidermark was Cosette from fall 2011.

I'm more than excited! Planning to go to see the premiere and the last show. Maybe something between them too!

Another story must begin

I thought it would be time to tell a little about my history with musicals.

My story begins at the end of 2006. I was watching AMVs (Anime Music Videos) on YouTube when there was a video with a song that stucked in my head. I just played it on repeat for goodness knows how many times.
Nowadays I can’t stand the version of that song. It was from The Phantom of the Opera (2004). And it was the title song.
Well I continued my Phantom-obsession. I read the original book by Gaston Leroux. And then I got to see the movie.

I loved it back then. It’s visually beautiful movie. And the score. I still love Andrew Lloyd Webber’s music. But the singers aren’t that great.

It was the start of the great obsession. I continued with The Phantom of the Opera. I got to listen the Original London cast Recording, but back then I didn’t like it. Nowadays I love it. Michael Crawford makes awesome Phantom. The Phantom of the Opera was my first musical. And it’s still my favorite musical.

In July 2010 I travelled to London. To West End. For the first time. I saw only one show but it changed everything.
Guess twice which musical I saw. Yes, it was The Phantom. And that night was perfect. I’ve been a huge fan of Gina Beck since that day. She was Christine on that night. Other wise the show just blew my mind.

In the summer 2010 I heard that Wicked would be in Finland in autumn. I wasn’t that interested. But when I heard that many people had liked it, I decided to go to watch it. In January 2011 I saw it in Helsinki citytheatre. Maybe I will write someday about the change that Wicked made in me. Well, it was great to see that musical again in May.

In autumn 2011 I saw couple of musicals. Next to Normal, Les Misérables, The Sound of Music, Striking 12, the 25th Anniversary of The Phantom of the Opera... Since September 2011 I’ve seen at least one musical per month. Some of them have made me think of myself and what I want to be. One of them made an awesome adventure in my life.
Next time I’ll go to see Tanz der Vampire (Dance of the Vampires) in Seinäjoki. Then it’s time for Kristina från Duvemåla. And then? Some great musicals in autumn (like Jesus Christ Superstar, Next to Normal in Vaasa, HAIR, Aladdin and RENT).

Och det var ingen dröm

This time I'll present my post in three languages: in Swedish, in English and in Finnish.

Först på svenska.

Den 19 november 2011
Jag åkte till Åbo med min vän Siiri. Vi såg en musikal som heter Les Misérables. Den var den sista föreställning för en skådespelare som gjorde rollen som Enjolras. Han heter Rune Sæter. Det var den första gängen när jag såg det där musikal. Och det kunde vara den sista.
Jag har berättat av vad hände därefter på min andra blog. Jag ritade bilder för skådespelare, de bringade dem till skenen efter föreställning. Jag träffade Rune Sæter och fick en bild med honom.
En dag efter den där dag jag fick en e-post från Mikaela Tidermark som spelade rollen som Cosette.
Den 21 januari 2012
Min vän hade köpt mig en biljett för föreställning av Les Misérables. Vi hade våra platser på första raden. Eftersom Mikaela Tidermark hade skickat mig en e-post i november, hade jag ritat henne andra bild. Så, vad hände? Föreställjingen var jättebra! Efter shown Mikaela bringade min bild till skenen. Jag var så lycklig.
Men jag visste att det var näst sist gången.

 Den 11 februari 2012
I går åkte jag till Åbo för sista gången. Jag träffade Siiri och vår amerikan vän Lida. Vi såg några skådespelarna och de pratade med oss.
Jag hade hört att några av skådespelarna hade varit sjuk. Men alla av dem var där. Jag hörde hur nån av dem hade problemen med deras röster. Men det kunde inte överlägga min kväll. Jag grät under tre timmar. Efter föreställning skådespelarna kastade rosor till almänheten. Några av dem hade valt en speciell person som de gav er blomman. Mikaela Tidermark gav mig hennes rosa. Sen hade de tal och extranummer. Regissören, Georg Malvius, talade hur de som har arbetat med dig för en stor föreställningen som Les Misérables har blivit din andra familj. Extranumret var "Än en dag". Jag kunde hjälpä att gråta. Det var ett vackert slut.
Efter föreställning vi träffade Sören Lillkung, som spelade rollen som Javert. Han pratade med oss. Sen kom Mikaela. Hon kramade oss. Hon sade att hon var sjuk och hade feber. Vad synd! Vi måste lämna och vi sprang till vår tåg och åkte hem.

Vad har den här produktion gav till mig? Hoppet. Vänner. Nånting jag ska aldrig glömma. Les Misérables är en speciell musikal. Och jag kan inte se den på ett likadant sätt. Och Åbo. Den där staden ska aldrig bli samma igen.

Les Misérables har förändrat mig. Jag ska aldrig glömma. Åbo Svenska Teaters Les Misérables ska stanna i mitt hjärta.

När ditt hjärta börjar slå

i samma takt som trummans lag, 

då är det dags att börja gå 

mot en morgon dag!

In English

The 19th of November 2011
I went to Turku with my friend Siiri. We saw a musical which name is Les Misérables. It was the last performance for an actor who played the role of Enjolras. His name is Rune Sæter. It was the first time when I saw that musical. And it might have been the last time.
I have told about what happened after the show on my other blog. I drew pictures for the cast, they brought them to the stage after the show. I met Rune Sæter and got a picture with him.
A day after that day I got an e-mail from Mikaela Tidermark who played the role of Cosette.
The 21st of January 2012
My friend bought me a ticket for the show of Les Misérables. We had our seats on the first row. Because Mikaela Tidermark had sent me an e-mail in November, I had drawn her another picture. So, what happened? The show was amazing! After the show Mikaela brought my picture to the stage. I was so happy.
But I knew it was second-to-last time.
The 11th of February 2012
Yesterday I went to Turku for the last time. I met Siiri and our American friend Lida. We saw some actors and they talked with us.
I had heard that some of the actors had been ill. But all of them were there. I heard how some of them had some problems with their voices. But it couldn't spoil my night. I cried for three hours.
After the show actors threw roses to the audience. Some of them had chosen a special person whom they gave their flower. Mikaela Tidermark gave me her rose. Then they had a speech and encore. The director, Georg Malvius, told how they who have done a great work like Les Misérables become your another family. Encore was "Än en dag". I couldn't help but cry. That was a beautiful ending.
After the show we met Sören Lillkung, who played the role of Javert. He talked with us. Then Mikaela came. She hugged us. She told that she was sick and had fever. Poor thing! We had to leave and we ran to our train and went home.

What  has this musical given to me? Hope. Friends. Something I will never forget. Les Misérables is a special musical. And I will never see it on the same way. And Turku. It will never be the same city again.

Les Misérables has changed me. I will never forget. Åbo Svenska Teater's Les Misérables will stay in my heart.

När ditt hjärta börjar slå

(When you heart starts to beat)

i samma takt som trummans lag, 

(on the same time as drum's law)

då är det dags att börja gå 

(then it's time time to start to go)

mot en morgon dag!

(to tomorrow!)

Ja vielä suomeksi.

19 marraskuuta 2011

Matkustin Turkuun ystäväni Siirin kanssa. Näimme musikaalin, jonka nimi on Les Misérables. Se oli viimeinen esitys näyttelijälle, joka näytteli Enjolras'n roolin. Hänen nimensä on Rune Sæter. Se oli ensimmäinen kerta, kun näin tämän musikaalin. Ja se olisi voinut olla viimeinen.
Olen kertonut siitä, mitä tapahtui sen jälkeen toisessa blogissani. Olin piirtäny kuvia näyttelijöille, he toivat ne lavalle esityksen jälkeen. Tapasin Rune Sæterin ja sain kuvan itsestäni hänen kanssaan.

Päivä tämän jälkeen sain sähköpostin Mikaela Tidermarkilta, joka näytteli Cosetten roolin.
21 tammikuuta 2012

Ystäväni oli ostanut minulle lipun Les Misérablesin esitykseen. Paikkamme olivat ensimmäisessä rivissä. Koska Mikaela Tidermark oli lähettänyt minulle marraskuussa sähköpostia, olin piirtänyt hänelle toisne kuvan. Siis, mitä tapahtui? Esitys oli upea! Ja esityksen jälkeen Mikaela toi kuvani lavalle. Olin niin onnellinen.

Mutta tiesin että se oli toiseksi viimeinen kerta.
11 helmikuuta 2012

Eilen matkustin Turkuun viimeisen kerran. Tapasin Siirin ja amerikkalaisen ystävämme Lidan. Näimme joitain näyttelijöitä ja he puhuivat kanssamme.

Olin kuullut, että jotkut näyttelijät olivat olleet sairaana. Mutta he kaikki olivat siellä. Kuulin kuinka joillain oli ongelmia äänensä kanssa. Mutta se ei pystynyt pilaamaan iltaani. Itkin kolmen tunnin ajan. 

Esityksen jälkeen näyttelijät heittivät ruusuja katsomoon. Jotkut olivat valinneet erityisen henkilön, jolla heittää kukkansa. Mikaela Tidermark antoi minulle hänen ruusunsa. Sitten pidettiin puhe ja encore. Ohjaaja Georg Malvius kertoi kuinka ihmiset, joiden kanssa teet suuren esityksen, kuten Les Misérables, tulevt toiseksi perheeksesi. Encore oli "Än en dag". En voinut kuin itkeä. Se oli kaunis loppu.

Esityksen jälkeen tapasimme Sören Lillkungin, joka näytteli Javertia. Hän puhui kanssamme. Sitten Mikaela tuli. Hän halasi meitä. Hän kertoi olevansa sairas ja että hän oli kuumetta. Mikä harmi! Meidän piti lähetä ja juoksimme junaamme ja matkustimme kotiin.

Mitä tämä produktio on antanut minulle? Toivoa. Ystäviä. Jotain jota en unohda koskaan. Les Misérables on erikoinen musikaali. Ja en tule näkemään sitä enää samalla tavalla. Ja Turku. Se ei ei tule enää koskaan olemaan sama kaupunki.

Les Misérables on muuttanut minua. Minä en koskaan unohda. Åbo Svenska Teaterin Les Misérables jää minun sydämeeni.

När ditt hjärta börjar slå

(Kun sydämesi alkaa lyödä)

i samma takt som trummans lag, 

(samaan tahtiin rummun lain kanssa)

då är det dags att börja gå 

(silloin on aika alkaa mennä)

mot en morgon dag!

(kohti huomispäivää!)