Les Misérables 30.11.2013, päivänäytös
Tampereen teatteri
Heikki Mäkäräinen (u/s), Jonas Saari (u/s), Ele Millistfer, Tomi Metsäketo, Sarah
Nedergård, Saara Lehtonen, Lauri Liiv, Ville Majamaa, Ritva
Jalonen + ensemble
Lupasin jatkoa Les Miserables -arvosteluille lokakuussa, mutta en kirjoittanutkaan sitä. Miksi? Nin esityksen 17.10, mutta kaast oli pikku Cosettea lukuunottamatta sama kuin edellisellä kerralla, joten päätin jättää kirjoittamatta. Tämän päivän jälkeen koin kuitenkin tarpeelliseksi jatkaa arvosteluja.
Miksi? Koska näin parhaan esityksen Les Misérablesista sitten ensimmäisen kerran kun näin musikaalin yli kaksi vuotta sitten. Kuudes kerta musikaalia ja ehdottomasti parhaita esityksiä, jonka olen koskaan nähnyt. Mikä teki esityksestä tällä kertaa paremman kuin aiemmin?
Tero Harjunniemi on loistava Valjean, mutta tänään näin nuoren lahjakkuuden, Heikki Mäkäräisen, roolissa. Paikoin lyriikoissa hiukan sekoillut Mäkäräinen oli kuitenkin mahtava roolissa. Välillä tuntui että Mäkäräisellä oli vaikeuksia, varsinkin kantaessa Tomi Metsäketoa selässään ympäri lavaa. Mäkäräisen laaja ääniala sopi rooliin kuitenkin paremmin kuin hyvin ja olen varma, että tämä mies voisi esittää roolia pääasiallisesti kymmenen tai viidentoista vuoden kuluttua. Olen fani.
Toinen understudy tänään oli Jonas Saari. Saari sai kiittävät arviot esiinnyttyään ensi-illassa Javertina. Olen nyt kahdesti nähnyt Mikko Siltalan roolissa. En väitä Siltalaa huonoksi, mutta en saa hänen Javertistaan paljoa irti. Saari oli yksinkertaisesti loistava Javert. Mäkäräisen tavoin voin kuvitella hänet tekemässä roolia kymmenen vuoden päästä, eikä enää vain understudyna. Jonas Saaren ääni on kauneimpia kuulemiani, hänen versionsa Javertin sooloista saivat minut itkemään, ensin kauneudellaan, sitten koskettavuudellaan ja lopulta koska Saari näytteli kohtaukset paremmin kuin olisin osannut kuvitella. Sören Lillkung oli ensimmäinen Javertini 19.11.2011, mutten ole onnistunut näkemään häntä vielä Tampereella. Saari ylsi tänään yhtä loistavaan suoritukseen kuin Lillkung silloin kun ensimmäisen kerran näin hänet. Voisin jatkaa ylistystä Jonas Saaren Javertille, mutta taidan siirtyä seuraavaan.
Lauri Liiv on tähän asti ollut minulle vain loistava Bamatabois, koska en ole onnistunut näkemään häntä Enjolras'na. Tänään näin Enjolras'n, joka kohosi suosikkilistassani toiselle sijalle, häviten vain hyvin täpärästi suosikilleni Rune Sæterille. Tampereen teatterin toinen Enjolras, Samuel Harjanne, on mielestäni ääneltään parempi, mutta Lauri Liiv näytteli hienosti, eikä hänenkään äänensä ollut missään nimessä huono. Pienet asiat tekivät hänen roolisuorituksestaan kauniin ja kyllä, tämän ihmisen perässä olisin lähtenyt barrikadeille. Vilpitöntä välittämistä barrikadilla olleille opiskelijoille näyttänyt Liiv teki minun vaikutuksen. Voi kun tämän näkisi vielä uudestaan.
Jos laskelmani pitävät paikkansa, kolmas kertani TT:n Les Misérablesissa oli kolmaskymmenes näkemäni musikaaliesitys. Enkä olisi osannut toivoa parempaa esitystä tälle merkkipaalulle. Seuraavan kerran tulen Tampereelle 22.3. Ennen sitä tämä blogi saattaa hiljentyä vielä entisestään, koska yliooopilaskirjoitukset painavat päälle talvella. Yhden arvostelun yritän saada kirjoitettua, sillä olen menossa lukulomalla katsomaan Jesus Christ Superstaria Turkuun.
Siihen asti - so long!
Saturday, November 30, 2013
Sunday, September 29, 2013
Nousi laulu ihmisten
Les Misérables 27.09.2013
Tampereen teatteri
Tero Harjunniemi, Mikko Siltala (u/s), Ele Millistfer, Tomi Metsäketo, Sarah Nedergård, Saara Lehtonen, Samuel Harjanne, Ville Majamaa, Ritva Jalonen + ensemble
Niin. Les Misérables. Viime vuoden joulukuussa kirjotin jo lyhyesti sen paluusta Tampereen teatteriin. Ensi-illat olivat ja menivät ja itse istuin Tampereen teatterissa ensimmäisessä rivissä perjantai-iltana. Enkä kyllä ihan odottanut tätä kun istuin info-tilaisuudessa himean skeptisenä tulevan suhteen. Les Misérables ei pettänyt minua tälläkään kertaa, vaan näin kaunista ja upeaa musiikkiteatteria, joka sai kyyneliin koska se oli vain niin hyvä.
Sille joka ei Les Misérablesia ennestään tunne, kyseessä on maailman suositumpiin kuuluva musikaali. Sen ovat luoneet Alan Boublil ja Claude-Michel Schönberg Victor Hugon romaanin pohjalta. Suomessa sitä esitetään nykymuodossaan kolmatta kertaa. Tampereella esitettiin konseptialbumiin pohjautuvaa versiota jo vuonna 1984, vuotta ennen musikaalin nykymuodon syntymistä Lontoossa.
Les Misérables kertoo miehestä nimeltä Jean Valjean. Hän rikkoo ehdonalaisen 19 vuoden vankeuden jälkeen. Hänestä tulee pormestari pienessä kaupungissa, jossa hän kohtaa Javertin, poliisin, joka on hänelle tuttu jo vankeusajoilta. Kun Javert tunnistaa Valjeanin, alkaa entisellä vangilla vuosien pakoilu poliisilta. Valjean pelastaa tehtaassa työskennelleen naisen, Fantinen, tyttären häijyiltä Thénardiereilta. Valjean muuttaa tytön kanssa Pariisiin, jossa vuosien kuluttua Cosette rakastuu barrikadeille suuntaavaan nuoreen mieheen, Mariukseen.
Tampereen teatterin versio on pohjautuu Åbo Svenska Teaterin vuosina 2010-2012 esitettyyn produktioon musikaalista. Tekijätiimi on pääosin sama ja näyttelijöistäkin osa uusii roolinsa, Sören Lillkung Javertina, Tomi Metsäketo Mariuksena ja Samuel Harjanne Enjolraksena. Sören Lillkung oli edelleen poissa kun kävin katsomassa esitystä, joten tällä kertaa Javertina näin toisen understudeista, Mikko Siltalan.
Tero Harjunniemi vakuutti minut persoonallisella ja kauniillaa äänellään. Prologin aikana päässäni pyörivät kaksi asiaa: niin hyvä Valjean ja niin hyvä piispa (Topi Lehtomäki). Käsitys vain vahvistui esityksen edetessä. Hienovarainen näytteleminen yhdistettynä kantavaan ääneen, pidin erittäin paljon.
Mikko Siltala suoriutui hyvin osastaan Javertina. Sören Lillkungin saappaiden täyttäminen ei ole helppo tehtävä, mutta Siltala teki hienoa työtä. Siltala oli parhaimmillaan Javertin kahdessa soolossa, joista erityisesti Tähdet oli erittäin kaunis ja vakuuttava.
Ele Millistfer tekee kaunista työtä Fantinena. Virolaisen Millistferin aksentti särähti paikoin korvaan, mutta Fantinen soolossa, Muistan vanhaa haavettain (I dreamed a dream), siihen ei kiinnittänyt huomiota enää lainkaan. Kaunis ja vahva ääni ja näyttelemistä oli miellyttävää katsoa.
En ymmärrä miksi erinäisissä arvosteluissa on puhuttu Sarah Nedergårdin aksentista. Itse en kuullut sitä lainkaan, vaan suomenruotsalainen Nedergård oli vakuuttava Cosette. Nedergårdin Cosette eli tarpeeksi pää pilvissä, mutta oli silti jalat maassa -tyyppi. Eikä äänestä kuulunut kuin yhden kerran, että Nedergård esiintyi sairaana.
Näin sekä Tomi Metsäkedon että Samuel Harjanteen ÅST:n Les Misérablesissa. Metsäketo ei tuntunut kuuluvan opiskelijoiden joukkoon ikänsä puolesta, mutta onhan hänellä hieno ääni. Tuntuu kuin hänen näyttelijänkyvyistään olisi kadonnut jotain Turun ja Tampereen versioiden välillä, mutta myönnettäköön että sosiaalisesti kömpelöä Mariusta Metsäketo esittää loistavasti.
Kun näin Samuel Harjanteen ÅST:ssa, näin vihaisen nuoren miehen johtamassa vallankumousta. Kenties liiankin vihaisen. Tällä kertaa suuni levähti auki kun näin Enjolraksen astuvan näyttämölle. Miten tätä kuvailisi: vau. En tiedä mitä odotin ellen sitten kehitystä jo valmiiksi ihan hyvästä Enjolraksesta, mutta että tälläinen muutos. Harjanne oli vallankumousjohtaja. Harjanne ei vain esittänyt Enjolrasta, hän oli Enjolras ollessaan lavalla. Persoonallinen ja vahva ääni täytti teatterin ja minä olisin ainakin seurannut tätä miestä barrikadeille. Jos Harjanteesta voi sanoa yhden miinuksen, se on viimeisen nuotin huutaminen. Ääntä kyllä riittäisi, miksei siis laulettaisi myös viimeistä nuottia?
Näin Saara Lehtosen nyt kolmatta kertaa lavalla. Kaksi edellistä kertaa olivat Veriveljissä, enkä ollut tunnistaa näyttelijää samaksi. Melkoinen hyppy kahden erilaisen hahmon välillä. Époninen hahmosta on riisuttu musikaaliin kaikki paitsi tämän rakkaus Mariukseen. Lehtosen esittämänä Éponine löysi myös kirjassa olleita osia rikkinäisestä nuoresta naisesta, joka on valunut kurjuuteen ja mielenvikaisuuteenkin. Monitasoinen hahmo on vaikea esittää, mutta Lehtonen onnistuu siinä. enkä ole koskaan kuullut koskettavampaa versiota Haaveilen (On my own) -kappaleesta. Taisin olla erittäin itkuinen istuessani eturivissä.
Thénardierin pariskuntana loistivat Ville Majamaa ja Ritva Jalonen. Propsit molemmille ehdottomasti hauskimmasta Kerjälaiset juhlii (Beggars at the feast) -esityksestä, josta olen kuullut. ehkä jäin hieman kaipaamaan vakavampaa ja puhtaasti ilkeaa pariskuntaa ÅST:sta, mutta musikaali ansaitsi hetkelliset koomiset hetkensä kahden loistavan näyttelijän kanssa. Ja kiitos Jalosen, sain loistavat naurut hänen kaivellessaan majatalon asiakkaiden laukkuja naamani edessä (kenen idea se korsetti oli, en ole nauranut pienelle yksityiskohdalle näin paljon varmaan koskaan).
Ensemblestä nostan esille Heikki Mäkäräisen ja Jonas Saaren. Mäkäräisen olin nähnyt aiemmin lavalla ja hänen esiintymistään on aina miellyttävä seurata. Saaren näin nyt ensimmäisen kerran enkä meinannut saada silmiäni irti tästä karismaattisesta näyttelijästä. Kaunis ja vahva ääni ja loistava osa ensembleä. Myöskin Lauri Liiv Bamataboisina oli loistava, en ole turhaan lukenut ystäväni Siirin blogista kehuja tästä pienestä roolisuorituksesta. Lisäksi mainittakoon vielä aivan loistava Gavroche Arvid Lundén, josta ei olisi koon puolesta voinut päätellä lähtevän sellaista ääntä!
Les Misérables on minulle tärkeä musikaali. Se ei ole koskaan ollut minulle se numero yksi (Oopperan kummitus vie sen sijan), mutta rakastan sitä monista syistä. Hienot hahmot, kaunis musiikki ja ennen kaikkea sen tarjoamat kaunit muistot. Olen tavannut kaksi upeaa ystävää tämän musikaalin ansiosta. Näistä muistoista kiitän Åbo Svenska Teateria. Tampereen teatteria kiitän tähän musikaaliin tarttumisesta ja uusien muistojen luomisesta. Sillä mikään ei voita sitä tunentta, kun näet piirtämiäsi kuvia näyttelijöiden käsissä loppukumarruksissa sen jälkeen, kun olet itse itkenyt viimeiset viisitoista minuuttia.
Lopuksi minulla on vain kaksi kysymystä: milloin näen tämän uudelleen (oikea vastaus 17.10) ja kuka on Jean-Pierre joka on kreditoitu kahdelle näyttelijälle käsiohjelmassa?
Kuvat © Harri Hinkka/Tampereen teatteri
P.S. muutama yksityiskohta tästä arvostelusta: tämä on pisin kirjoittamani enkä silti saanut sanottua kaikkea haluamaani. osa kaksi tulee lokakuussa. Ja tämä oli työnimeltään Vallun valkoinen silinteri viitaten Jean Valjeanin silinteriin, joka näkyi yhdessä kohtauksessa ja katosi sitten.
Tampereen teatteri
Tero Harjunniemi, Mikko Siltala (u/s), Ele Millistfer, Tomi Metsäketo, Sarah Nedergård, Saara Lehtonen, Samuel Harjanne, Ville Majamaa, Ritva Jalonen + ensemble
Niin. Les Misérables. Viime vuoden joulukuussa kirjotin jo lyhyesti sen paluusta Tampereen teatteriin. Ensi-illat olivat ja menivät ja itse istuin Tampereen teatterissa ensimmäisessä rivissä perjantai-iltana. Enkä kyllä ihan odottanut tätä kun istuin info-tilaisuudessa himean skeptisenä tulevan suhteen. Les Misérables ei pettänyt minua tälläkään kertaa, vaan näin kaunista ja upeaa musiikkiteatteria, joka sai kyyneliin koska se oli vain niin hyvä.
Sille joka ei Les Misérablesia ennestään tunne, kyseessä on maailman suositumpiin kuuluva musikaali. Sen ovat luoneet Alan Boublil ja Claude-Michel Schönberg Victor Hugon romaanin pohjalta. Suomessa sitä esitetään nykymuodossaan kolmatta kertaa. Tampereella esitettiin konseptialbumiin pohjautuvaa versiota jo vuonna 1984, vuotta ennen musikaalin nykymuodon syntymistä Lontoossa.
Les Misérables kertoo miehestä nimeltä Jean Valjean. Hän rikkoo ehdonalaisen 19 vuoden vankeuden jälkeen. Hänestä tulee pormestari pienessä kaupungissa, jossa hän kohtaa Javertin, poliisin, joka on hänelle tuttu jo vankeusajoilta. Kun Javert tunnistaa Valjeanin, alkaa entisellä vangilla vuosien pakoilu poliisilta. Valjean pelastaa tehtaassa työskennelleen naisen, Fantinen, tyttären häijyiltä Thénardiereilta. Valjean muuttaa tytön kanssa Pariisiin, jossa vuosien kuluttua Cosette rakastuu barrikadeille suuntaavaan nuoreen mieheen, Mariukseen.
Tampereen teatterin versio on pohjautuu Åbo Svenska Teaterin vuosina 2010-2012 esitettyyn produktioon musikaalista. Tekijätiimi on pääosin sama ja näyttelijöistäkin osa uusii roolinsa, Sören Lillkung Javertina, Tomi Metsäketo Mariuksena ja Samuel Harjanne Enjolraksena. Sören Lillkung oli edelleen poissa kun kävin katsomassa esitystä, joten tällä kertaa Javertina näin toisen understudeista, Mikko Siltalan.
Mikko Siltala suoriutui hyvin osastaan Javertina. Sören Lillkungin saappaiden täyttäminen ei ole helppo tehtävä, mutta Siltala teki hienoa työtä. Siltala oli parhaimmillaan Javertin kahdessa soolossa, joista erityisesti Tähdet oli erittäin kaunis ja vakuuttava.
Ele Millistfer tekee kaunista työtä Fantinena. Virolaisen Millistferin aksentti särähti paikoin korvaan, mutta Fantinen soolossa, Muistan vanhaa haavettain (I dreamed a dream), siihen ei kiinnittänyt huomiota enää lainkaan. Kaunis ja vahva ääni ja näyttelemistä oli miellyttävää katsoa.
En ymmärrä miksi erinäisissä arvosteluissa on puhuttu Sarah Nedergårdin aksentista. Itse en kuullut sitä lainkaan, vaan suomenruotsalainen Nedergård oli vakuuttava Cosette. Nedergårdin Cosette eli tarpeeksi pää pilvissä, mutta oli silti jalat maassa -tyyppi. Eikä äänestä kuulunut kuin yhden kerran, että Nedergård esiintyi sairaana.
Näin sekä Tomi Metsäkedon että Samuel Harjanteen ÅST:n Les Misérablesissa. Metsäketo ei tuntunut kuuluvan opiskelijoiden joukkoon ikänsä puolesta, mutta onhan hänellä hieno ääni. Tuntuu kuin hänen näyttelijänkyvyistään olisi kadonnut jotain Turun ja Tampereen versioiden välillä, mutta myönnettäköön että sosiaalisesti kömpelöä Mariusta Metsäketo esittää loistavasti.
Kun näin Samuel Harjanteen ÅST:ssa, näin vihaisen nuoren miehen johtamassa vallankumousta. Kenties liiankin vihaisen. Tällä kertaa suuni levähti auki kun näin Enjolraksen astuvan näyttämölle. Miten tätä kuvailisi: vau. En tiedä mitä odotin ellen sitten kehitystä jo valmiiksi ihan hyvästä Enjolraksesta, mutta että tälläinen muutos. Harjanne oli vallankumousjohtaja. Harjanne ei vain esittänyt Enjolrasta, hän oli Enjolras ollessaan lavalla. Persoonallinen ja vahva ääni täytti teatterin ja minä olisin ainakin seurannut tätä miestä barrikadeille. Jos Harjanteesta voi sanoa yhden miinuksen, se on viimeisen nuotin huutaminen. Ääntä kyllä riittäisi, miksei siis laulettaisi myös viimeistä nuottia?
Näin Saara Lehtosen nyt kolmatta kertaa lavalla. Kaksi edellistä kertaa olivat Veriveljissä, enkä ollut tunnistaa näyttelijää samaksi. Melkoinen hyppy kahden erilaisen hahmon välillä. Époninen hahmosta on riisuttu musikaaliin kaikki paitsi tämän rakkaus Mariukseen. Lehtosen esittämänä Éponine löysi myös kirjassa olleita osia rikkinäisestä nuoresta naisesta, joka on valunut kurjuuteen ja mielenvikaisuuteenkin. Monitasoinen hahmo on vaikea esittää, mutta Lehtonen onnistuu siinä. enkä ole koskaan kuullut koskettavampaa versiota Haaveilen (On my own) -kappaleesta. Taisin olla erittäin itkuinen istuessani eturivissä.
Thénardierin pariskuntana loistivat Ville Majamaa ja Ritva Jalonen. Propsit molemmille ehdottomasti hauskimmasta Kerjälaiset juhlii (Beggars at the feast) -esityksestä, josta olen kuullut. ehkä jäin hieman kaipaamaan vakavampaa ja puhtaasti ilkeaa pariskuntaa ÅST:sta, mutta musikaali ansaitsi hetkelliset koomiset hetkensä kahden loistavan näyttelijän kanssa. Ja kiitos Jalosen, sain loistavat naurut hänen kaivellessaan majatalon asiakkaiden laukkuja naamani edessä (kenen idea se korsetti oli, en ole nauranut pienelle yksityiskohdalle näin paljon varmaan koskaan).
Ensemblestä nostan esille Heikki Mäkäräisen ja Jonas Saaren. Mäkäräisen olin nähnyt aiemmin lavalla ja hänen esiintymistään on aina miellyttävä seurata. Saaren näin nyt ensimmäisen kerran enkä meinannut saada silmiäni irti tästä karismaattisesta näyttelijästä. Kaunis ja vahva ääni ja loistava osa ensembleä. Myöskin Lauri Liiv Bamataboisina oli loistava, en ole turhaan lukenut ystäväni Siirin blogista kehuja tästä pienestä roolisuorituksesta. Lisäksi mainittakoon vielä aivan loistava Gavroche Arvid Lundén, josta ei olisi koon puolesta voinut päätellä lähtevän sellaista ääntä!
Les Misérables on minulle tärkeä musikaali. Se ei ole koskaan ollut minulle se numero yksi (Oopperan kummitus vie sen sijan), mutta rakastan sitä monista syistä. Hienot hahmot, kaunis musiikki ja ennen kaikkea sen tarjoamat kaunit muistot. Olen tavannut kaksi upeaa ystävää tämän musikaalin ansiosta. Näistä muistoista kiitän Åbo Svenska Teateria. Tampereen teatteria kiitän tähän musikaaliin tarttumisesta ja uusien muistojen luomisesta. Sillä mikään ei voita sitä tunentta, kun näet piirtämiäsi kuvia näyttelijöiden käsissä loppukumarruksissa sen jälkeen, kun olet itse itkenyt viimeiset viisitoista minuuttia.
Lopuksi minulla on vain kaksi kysymystä: milloin näen tämän uudelleen (oikea vastaus 17.10) ja kuka on Jean-Pierre joka on kreditoitu kahdelle näyttelijälle käsiohjelmassa?
Kuvat © Harri Hinkka/Tampereen teatteri
P.S. muutama yksityiskohta tästä arvostelusta: tämä on pisin kirjoittamani enkä silti saanut sanottua kaikkea haluamaani. osa kaksi tulee lokakuussa. Ja tämä oli työnimeltään Vallun valkoinen silinteri viitaten Jean Valjeanin silinteriin, joka näkyi yhdessä kohtauksessa ja katosi sitten.
Sunday, September 1, 2013
Takaa naamioiden kenties löytyy ihminen
Ensin pyydän anteeksi hiljaiseloani. En ole henkilökohtaisista syistä saanut kirjoitettua teatterista mitään, vaikka olen useammankin esityksen nähnyt. Sitten siirrytäänkin itse asiaan
Jekyll & Hyde 30.04.2013 ja 31.08.2013
Turun Kaupunginteatteri
Riku Nieminen, Anna Victoria Eriksson, Jennie Storbacka, Severi Saarinen, Mika Kujala, Lauri Ketonen/Juha Antikainen, Jukka Aaltonen, Riitta Salminen, Petri Rajala, Mikko Jokinen, Mikael Haavisto, Minna Hämäläinen ja ensemble
Tohtori Henry Jekyll toivoo löytävänsä keinon parantaa isänsä ja päätyy tekemään itsellään ihmiskokeen. Kokeen seurauksena hän herättää pahan puolensa, herra Edward Hyden. Kun Jekyllin sydämestä kilpailevat kihlattu Emma ja hurmaava prostituoitu Lucy, soppa on valmis.
Jekyll & Hyde on tarinana ihanan monipuolinen. Musikaali perustuu Robert Louis Stevensonin romaaniin Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta tiedän musikaalin tehneen paljonkin muutoksia alkuperäiseen tarinaan. Musikaali muodostaa kuitenkin ehjän kokonaisuuden, joka toimii Turussa kuin unelma.
Ensimmäinen kertani Turun kaupunginteatterissa olikin Jekyll & Hyde ensimmäisestä rivistä. Reaktioni oli hyvin samanlainen kuin kahden ystäväni eilen. Väliajalle poistuin suu auki ja lopuksi sitä huomasi osoittamassa suosiota seisaaltaan. Jo ensimmäisen kerran jälkeen olin varma, että tässä on loistava osoitus suomalaisesta musiikkiteatterista. Mutta mikä tässä sitten viehättää niin paljon?
Ensimmäisenä syynä voisi sanoa erittäin toimivan näyttelijäntyön. Tiedän ihmisiä, jotka olivat skeptisiä Riku Niemisestä kaksoispääroolissa. Itse olen nyt kahden kerran jälkeen todennut, että epäilyksille ei ollut sijaa. Nieminen loistaa ja tekee hypyn Putous-imagostaan vakavaan rooliin. Nieminen ei ole välttämättä Suomen paras laulaja, mutta näyttelijänä hän on erinomainen, enkä voi olla hämmästelemättä hänen kehonhallintaansa. Pienet erot Jekyllin ja Hyden välillä tulevat Niemisen roolisuorituksen kautta selkeästi esille.
Anna Victoria Eriksson loistaa Lucyn roolissa. Erikssonin kaunis ääni pääsee oikeuksiinsa Lucyn sooloissa. Aiemmin olen nähnyt Anna Victoria Erikssonin Les Misérablesissa ja Aladdinissa, joissa hän oli loistava molemmissa, mutta Lucyn rooli tuntuu sopivan hänelle kuin nenä päähän.
Toinen naispääosan esittäjä, Jennie Storbacka, oli minulle ennestään tuttu Åbo Svenska Teaterin HAIR:sta. Sääli että Strobackan esittämä Emma jää pintapuolisemmaksi kuin Erikssonin Lucy. Tämä johtuu lähinnä käsikirjoituksesta.
Kaikista eniten ihastuin kuitenkin Severi Saarisen Uttersoniin. Vaikka Uttersonilla ei ole älyttömiä määriä aikaa näyttämöllä ja hahmolle on jäänyt osaksi laukua vitsejä, kiitos Saarisen, hahmossa on syvyyttä. Varsinkin toisessa näytöksessä Uttersonin ja Hyden kohtaaminen saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Kiitoksensa saakoot myös Mika Kujala Danvers Carew'na ja Minna Hämäläinen Nellienä. Kummankin persoonallinen ääni ja hieno näyttelijäntyö toivat lisää syvyyttä heidän hahmoihinsa.
Eniten voimaa Turussa on kuitenkin joukkokohtauksissa. Toisen näytöksen avaava "Murha, murha" on ehdottomaksi yksi upeimpia kokemiani musikaalinumeroita. Ensemble loistaa aina ollessaan lavalla. Upeasti tehdyt puvut ja toimiva lavastus saivat niin minut kuin seuralaiseni eilen syöksymään sisälle tarinaan.
Jos roolitus on onnistunut, niin on myös lavastus ja valaistus. En ole aiemmin nähnyt samassa mittakaavassa yhtä toimivaa ja samalla upean monimutkaista lavastusta. En olisi millään tahtonut saanut tarpeekseni Jekyllin työhuoneen tuijottamisesta.
Ohjaaja Tuomas Parkkisen tuoma realistinen kuvaus addiktiosta toi paikoittain mieleen itseni omine addiktioineni. Tarinan kulussa on jotain ongelmia ja itse jäin kaipaamaan erityisesti Emman hahmoon lisää syvyyttä. Ja kenties addiktion olisi voinut esittää vahvemmin. Toinen katselukerta sia kuitenkin huomaamaan Niemisen näyttelemisessä niitä nyansseja, joita jäin tiedostamatta kaipaamaan edellisellä kerralla. Ehkä ne olivat siellä jo silloin, mutta en vain kiinnittänyt asiaan huomiota.
Turun kaupunginteatteri on tuonut lavalle todellista teatterin taikaa, joka sai minut hullaantumaan toisellakin kerralla yhtä paljon kuin ensimmäiselläkin. Minut taitaa löytää katsomosta vielä kolmannenkin kerran ellei jopa useamman.
Kuvat © Robert Seger
P.S. havahduin kesken ensimmäisen näytöksen miettimästä, miten olisin vastannut tietyn katkelman perusteella äidinkielen tekstitaitokokeeseen kysymykseen Jekyllin ja Uttersonin välisestä suhteesta. Hyvin on äidinkielenopettaja aivopessyt. Jos olisi lähdemateriaalia käytettävissä, voisin melkein kirjoittaa sen.
Jekyll & Hyde 30.04.2013 ja 31.08.2013
Turun Kaupunginteatteri
Riku Nieminen, Anna Victoria Eriksson, Jennie Storbacka, Severi Saarinen, Mika Kujala, Lauri Ketonen/Juha Antikainen, Jukka Aaltonen, Riitta Salminen, Petri Rajala, Mikko Jokinen, Mikael Haavisto, Minna Hämäläinen ja ensemble
Tohtori Henry Jekyll toivoo löytävänsä keinon parantaa isänsä ja päätyy tekemään itsellään ihmiskokeen. Kokeen seurauksena hän herättää pahan puolensa, herra Edward Hyden. Kun Jekyllin sydämestä kilpailevat kihlattu Emma ja hurmaava prostituoitu Lucy, soppa on valmis.
Jekyll & Hyde on tarinana ihanan monipuolinen. Musikaali perustuu Robert Louis Stevensonin romaaniin Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta tiedän musikaalin tehneen paljonkin muutoksia alkuperäiseen tarinaan. Musikaali muodostaa kuitenkin ehjän kokonaisuuden, joka toimii Turussa kuin unelma.
Ensimmäinen kertani Turun kaupunginteatterissa olikin Jekyll & Hyde ensimmäisestä rivistä. Reaktioni oli hyvin samanlainen kuin kahden ystäväni eilen. Väliajalle poistuin suu auki ja lopuksi sitä huomasi osoittamassa suosiota seisaaltaan. Jo ensimmäisen kerran jälkeen olin varma, että tässä on loistava osoitus suomalaisesta musiikkiteatterista. Mutta mikä tässä sitten viehättää niin paljon?
Ensimmäisenä syynä voisi sanoa erittäin toimivan näyttelijäntyön. Tiedän ihmisiä, jotka olivat skeptisiä Riku Niemisestä kaksoispääroolissa. Itse olen nyt kahden kerran jälkeen todennut, että epäilyksille ei ollut sijaa. Nieminen loistaa ja tekee hypyn Putous-imagostaan vakavaan rooliin. Nieminen ei ole välttämättä Suomen paras laulaja, mutta näyttelijänä hän on erinomainen, enkä voi olla hämmästelemättä hänen kehonhallintaansa. Pienet erot Jekyllin ja Hyden välillä tulevat Niemisen roolisuorituksen kautta selkeästi esille.
Anna Victoria Eriksson loistaa Lucyn roolissa. Erikssonin kaunis ääni pääsee oikeuksiinsa Lucyn sooloissa. Aiemmin olen nähnyt Anna Victoria Erikssonin Les Misérablesissa ja Aladdinissa, joissa hän oli loistava molemmissa, mutta Lucyn rooli tuntuu sopivan hänelle kuin nenä päähän.
Toinen naispääosan esittäjä, Jennie Storbacka, oli minulle ennestään tuttu Åbo Svenska Teaterin HAIR:sta. Sääli että Strobackan esittämä Emma jää pintapuolisemmaksi kuin Erikssonin Lucy. Tämä johtuu lähinnä käsikirjoituksesta.
Kaikista eniten ihastuin kuitenkin Severi Saarisen Uttersoniin. Vaikka Uttersonilla ei ole älyttömiä määriä aikaa näyttämöllä ja hahmolle on jäänyt osaksi laukua vitsejä, kiitos Saarisen, hahmossa on syvyyttä. Varsinkin toisessa näytöksessä Uttersonin ja Hyden kohtaaminen saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Kiitoksensa saakoot myös Mika Kujala Danvers Carew'na ja Minna Hämäläinen Nellienä. Kummankin persoonallinen ääni ja hieno näyttelijäntyö toivat lisää syvyyttä heidän hahmoihinsa.
Eniten voimaa Turussa on kuitenkin joukkokohtauksissa. Toisen näytöksen avaava "Murha, murha" on ehdottomaksi yksi upeimpia kokemiani musikaalinumeroita. Ensemble loistaa aina ollessaan lavalla. Upeasti tehdyt puvut ja toimiva lavastus saivat niin minut kuin seuralaiseni eilen syöksymään sisälle tarinaan.
Jos roolitus on onnistunut, niin on myös lavastus ja valaistus. En ole aiemmin nähnyt samassa mittakaavassa yhtä toimivaa ja samalla upean monimutkaista lavastusta. En olisi millään tahtonut saanut tarpeekseni Jekyllin työhuoneen tuijottamisesta.
Ohjaaja Tuomas Parkkisen tuoma realistinen kuvaus addiktiosta toi paikoittain mieleen itseni omine addiktioineni. Tarinan kulussa on jotain ongelmia ja itse jäin kaipaamaan erityisesti Emman hahmoon lisää syvyyttä. Ja kenties addiktion olisi voinut esittää vahvemmin. Toinen katselukerta sia kuitenkin huomaamaan Niemisen näyttelemisessä niitä nyansseja, joita jäin tiedostamatta kaipaamaan edellisellä kerralla. Ehkä ne olivat siellä jo silloin, mutta en vain kiinnittänyt asiaan huomiota.
Turun kaupunginteatteri on tuonut lavalle todellista teatterin taikaa, joka sai minut hullaantumaan toisellakin kerralla yhtä paljon kuin ensimmäiselläkin. Minut taitaa löytää katsomosta vielä kolmannenkin kerran ellei jopa useamman.
Kuvat © Robert Seger
P.S. havahduin kesken ensimmäisen näytöksen miettimästä, miten olisin vastannut tietyn katkelman perusteella äidinkielen tekstitaitokokeeseen kysymykseen Jekyllin ja Uttersonin välisestä suhteesta. Hyvin on äidinkielenopettaja aivopessyt. Jos olisi lähdemateriaalia käytettävissä, voisin melkein kirjoittaa sen.
Monday, January 7, 2013
Esitykset 2012
21.1.2012 Les Misérables
(Åbo Svenska Teater)
11.2.2012 Les Misérables
(Åbo Svenska Teater)
24.3.2012 Dance of the Vampires
(Seinäjoen kaupunginteatteri)
24.4.2012 Kristina från Duvemåla
(Svenska Teatern)
30.4.2012 Fitness - Light opera
(Åbo Svenska Teater)
1.5.2012 Musical concert
(Seinäjoen kaupunginteatteri)
12.5.2012 Seitsemännen portaan enkeli
(Hämeenlinnan teatteri)
xx.7.2012 Calamari Union
(Jokiteatteri)
xx.7.2012 Peter Pan
(Ryhmäteatteri)
9.8.2012 Aladdin
(Aleksanterin teatteri)
24.8.2012 Jesus Christ Superstar in concert
(Sibeliustalo)
7.9.2012 Veriveljet
(Tampereen teatteri)
9.9.2012 Aladdin
(Aleksanterin teatteri)
22.09.2012 Next to Normal
(Wasa Teater)
25.10.2012 Viulunsoittaja katolla
(Helsingin kaupunginteatteri)
10.11.2012 Next to Normal
(Wasa Teater)
01.12.2012 Kristina från Duvemåla
(Svenska Teatern)
30.12.2012 HAIR
(Åbo Svenska Teater)
Mitähän tänä vuonna seuraa?
Kuvat: Nana Simelius, Cata Portin, Matti Rajala, Harri Hinkka, Tapio Vanhatalo, Robert Seger, Frank A. Unger ja Ari Ijäs
Saturday, December 1, 2012
Les Misérables and its comeback
Les Misérables - info event 29.11.2012
Tampereen Teatteri
På svenska
I våras fick vi vet att Tampereen Teatteris nästa musikal skulle va Les Misérables. Så igår var jag på press info evenemang av denna musikal.
Premiär: 13.9./14.9.2013
I rollerna:
Jean Valjean: Tero Harjunniemi/Petja Lähde
Javert: Sören Lillkung
Fantine: Ele Millstref
Marius: Tomi Metsäketo
Cosette: Sarah Nedergård
Éponine: Saara Lahtonen/Pia Piltz
Thénardier: Ville Majamaa
Mme. Thénardier: Ritva Jalonen
Enjolras: Samuel Harjanne/Lauri Liiv
Ensemble: Aleksi Aromaa, Topi Lehtomäki, Jonas Saari, Aki Haikonen, Kristian Snellman, Kim Willman, Mikaela Saari, Heikki Mäkäräinen, Mikko Siltala, Arttu Ratinen, Kai Bäckström, Samuel Harjanne/Lauri Liiv, Emmi Kangas, Sonja Pajunoja, Erica Askolin, Eeva Hakulinen, Katja Sirkiä, Melanie Rosas, Pia Piltz/Saara Lehtonen
Regi: Georg Malvius
Kapellmästare: Jussi Vahvaselkä
Dekor och kostym: Ellen Cairns
Koreografi: Igor Barberic
Ljus: Palle Palmé
Föreställningar från onsdag till lördag från september till november och från februari till maj.
Sören Lillkung, Tomi Metsäketo och Samuel Harjanne har arbetade i all tre produktionerna som har varit i Finland: i Helsingfors stadsteater 1999, i Åbo Svenska Teater 2010 och nu i Tammerfors. Lillkung och Metsäketo har alltid gjort samma roller när Harjanne har varit en av barn i musikal, Gavroche. I Åbo Svenska Teater var han blad annat Feuilly och Enjolras. Både Metsäketo och Lillkung säger att de har inte blivit trötta med Les Misérables.
Av alla rollerna tre har två skådespelarna: rollerna av Jean Valjean, Éponine and Enjolras.
Regissören, Georg Malvius, sade att denna produktion i Tampereen teatteri är hans fjärde gång med Les Misérables och femte skulle vara i Århus, Danmark. Förre produktionerna har varit i Estland, i Tyskland och i Åbo. Malvius också sade att för honom Les Misérables är en "ofärdig kärlek". Han anser att huvudroller, Jean Valjean och Javert, är två sidor av samma person.
Les Misérables har varit två gånger i Finland, senaste var i Åbo. Tampereen Teatteris produktion ska bli liksom produktionen i Åbo Svenska Teater, eftersom truppen är nästan samma som var i ÅST. Nya skådespelare, ny scen och annorlunt språk ska ge olikheterna mellan två produktionerna. Musikalen ska okså vara textad på engelska och kanske på andra språk också.
Finska översättning ska vara samma som var i Helsingfors men små förändringar skulle göras. Översättare är Jukka Virtanen.
Men hur kom Les Misérables till Tampereen teatteri? Teaterchefen i ÅST, Joachim Thibblin, pratade med Tampereen teatteris chef Reino Bragge. Efter succé i ÅST, kunde man göra musikalen på finska i Tammerfors. Bragge sade att Les Misérables ska bli en stor sak i teater. Man ska visa inte andra pjäser på stora scenen när Les Misérables är spelat.
Bragge också sade att de försöker att göra ett fenomen av Les Misérables med Finnkino. Filmen av musikalen har sin premiär i December men den kommer till Finland i februari. Både Bragge och Malvius var ivriga om filmen.
Jag ska följa om det lyckas med fenomenet. Jag ska skriva mera efter jag har sett musikalen nästa år. Hur ska det bli, kan det bli lika speciellt för mig som det var i ÅST och kan man verkligen göra nästan samma sak igen i samma land och vara succé? Vem vets.
In English
Last spring we got to know that Tampereen teatteri's next musical would be Les Misérables. So, I was at the info event yesterday.
Premiere: 13.9./14.9.2013
Roles:
Jean Valjean: Tero Harjunniemi/Petja Lähde
Javert: Sören Lillkung
Fantine: Ele Millstref
Marius: Tomi Metsäketo
Cosette: Sarah Nedergård
Éponine: Saara Lahtonen/Pia Piltz
Thénardier: Ville Majamaa
Mme. Thénardier: Ritva Jalonen
Enjolras: Samuel Harjanne/Lauri Liiv
Ensemble: Aleksi Aromaa, Topi Lehtomäki, Jonas Saari, Aki Haikonen, Kristian Snellman, Kim Willman, Mikaela Saari, Heikki Mäkäräinen, Mikko Siltala, Arttu Ratinen, Kai Bäckström, Samuel Harjanne/Lauri Liiv, Emmi Kangas, Sonja Pajunoja, Erica Askolin, Eeva Hakulinen, Katja Sirkiä, Melanie Rosas, Pia Piltz/Saara Lehtonen
Director: Georg Malvius
Conductor: Jussi Vahvaselkä
Costume and set design: Ellen Cairns
Choreography: Igor Barberic
Lights: Palle Palmé
Performances will be from Wednesday to Saturday, five times a week starting in September and continuing to the end of November and then returning in February and continuing to May.
Sören Lillkung, Tomi Metsäketo and Samuel Harjanne have been in all three productions in Finland: in Helsinki citytheatre in 1999, in Åbo Svenska Teater in 2010 and now in Tampere. Lillkung and Metsäketo have always been in same roles, when Harjanne has been one of the kid actors as Gavroche in Helsinki, and i.a. Feuilly and Enjolras in ÅST production. Both Lillkung and Metsäketo said that they aren't tired with Les Misérables.
Roles of Jean Valjean, Éponine and Enjolras have double casting.
Director, Georg Malvius, said that this production in Tampere would be his fourth production of Les Misérables. The fifth will be in Århus in 2014. Earlier productions have been in Estonia, Germany and in Turku. Malvius said also that Les Misérables is unfinsihed love for him. He sees the main roles of Jean Valjean and Javert like two sides of same person.
This is the third time Les Misérables come to Finland. Last time was in Turku. The crew is almosts ame as it was in ÅST production and the production in Tampereen teatteri will be based on the ÅST version. New actors, new stage and different language will make some differences between two productions. Musical will also have translation at least in English and maybe in other languages too.
The Finnish translation is made by Jukka Virtanen. It will be same as it was in Helsinki citytheatre but some differences might be made.
But how did Les Misérables come to Tampereen teatteri? The manager of Åbo Svenska Teater, Joachim Thibblin, said to Tampereen teatteri's manager, Reino Bragge, that after the huge success in there, the musical could be done in Finnish too. Bragge said that the musical will be a big thing to the theatre. No other plays will be played on the big scene at the same time as Les Misérables.
Bragge told also that they will try to me a phenomenon of Les Misérables with Finnkino. New movie version of Les Misérables, based on the musical, will have it's world-premeire in 25th December. It comes to Finland in February. Both Bragge and Malvius were excited about the movie.
I'll try to follow how it works with the phenomenon and I will write more after seeing the musical next year. How will it be, will it be as special as the ÅST production was for me and is it really possible to make the same thing again in the same country and be success? Who knows.
Suomeksi
Viime keväänä saimme tietää koelaulutilaisuuden tullessa julki, että Tampereen teatterin seuraava musikaali tulisi olemaan Les Misérables. Eilen olin infotilaisuudessa kuulemassa lisää.
Ensi-ilta: 13.9./14.9.2013
Rooleissa:
Jean Valjean: Tero Harjunniemi/Petja Lähde
Javert: Sören Lillkung
Fantine: Ele Millstref
Marius: Tomi Metsäketo
Cosette: Sarah Nedergård
Éponine: Saara Lahtonen/Pia Piltz
Thénardier: Ville Majamaa
Mme. Thénardier: Ritva Jalonen
Enjolras: Samuel Harjanne/Lauri Liiv
Ensemble: Aleksi Aromaa, Topi Lehtomäki, Jonas Saari, Aki Haikonen, Kristian Snellman, Kim Willman, Mikaela Saari, Heikki Mäkäräinen, Mikko Siltala, Arttu Ratinen, Kai Bäckström, Samuel Harjanne/Lauri Liiv, Emmi Kangas, Sonja Pajunoja, Erica Askolin, Eeva Hakulinen, Katja Sirkiä, Melanie Rosas, Pia Piltz/Saara Lehtonen
Ohjaus: Georg Malvius
Kapellimestari: Jussi Vahvaselkä
Puvustus ja lavastus: Ellen Cairns
Koreografia: Igor Barberic
Valot: Palle Palmé
Esityksiä on keskiviikosta lauantaihin, viidesti viikossa. Syyskausi on syysuusta marraskuuhun, joulutauon jälkeen esityksiä on helmikuusta toukokuuhun.
Näyttelijöistä Sören Lillkung, Tomi Metsäketo ja Samuel Harjanne työskentelevät kolmatta kertaa saman musikaalin parissa Suomessa. Kaikki kolme ovat olleet mukana aiemmissa Suomen produktioissa: Helsingin kaupunginteatterissa 1999-2000, Åbo Svenska Teaterissa 2010-2012 ja nyt Tampereella. Sekä Lillkung että Metsäketo ovat olleet joka kerta samoissa rooleissa, kun Harjanne on siirtynyt lapsinäyttelijästä (roolina Gavroche) Åbo Svenska Teaterin Feuillyn rooliin ja lopulta Enjolras'ksi.
"Ei tähän kyllästy," vakuuttelivat molemmat Metsäketo ja Lillkung.
Kolmessa pääroolissa on kaksoismiehitys. Jean Valjeanin roolissa nähdään Tero Harjunniemi ja Petja Lähde, Époninen roolin esittävät Saara Lehtonen ja Pia Piltz, kun Enjolras'n roolia tähdittävät Samuel Harjanne ja Lauri Liiv.
Ohjaaja Georg Malvius kertoi tämän olevan hänen neljäs kertansa ohjaamassa Les Misérablesia. Viides ohjaus tulee olemaan Århusissa vuonna 2014. Aiemmat ohjaukset on nähty Virossa, Saksassa ja Turussa. Malvius kertoi myös, että Les Misérables on hänelle keskeneräinen rakkaus. Ajatus Jean Valjeanista ja Javertista saman ihmisen kahtena eri puolena saa hänet palaamaan esityksen pariin uudelleen ja uudelleen.
Les Misérables palaa Suomen teatterilavoille nyt kolmannen kerran. Edelliskerta Turussa, Åbo Svenska Teaterissa, jättää jälkensä uuteen produktioon. Tampereen teatterin versio tulee pohjautumaan ÅST:n versioon. Tekijätiimi on lähes sama, mutta ohjaaja vakuutteli eroavaisuuksia tulevan uuden lavan, kielen ja näyttelijöiden kautta. Esitys tullaan tekstittämään ainakin englanniksi.
Suomenkielisen käännöksen on tehnyt Jukka Virtanen. Se on sama, jota käytettiin Helsingin kaupunginteatterissa 1999. Joitain muutoksia saatetaan tehdä, mutta käännös pysyy samana.
Mutta kuinka Les Misérables lopulta päätyi Tampereen teatteriin? Åbo Svenska Teaterin johtaja, Joachim Thibblin, oli puhunut Tampereen teatterin johtajan Reino Braggen kanssa ja ehdottanut Les Misérablesin tekemistä suomeksi Tampereella. Musikaalin ÅST:ssa saaman suuren suosion jälkeen se päätettiin tehdä Tampereella. Braggen mukaan musikaali tulee olemaan kova voimanponnistus teatterille. Päänäyttämöllä ei esitetä muita esityksiä kuin Les Misérablesia.
Bragge kertoi myös aikomuksesta tuoda "Les Misérables -ilmiö" Tampereelle. Musikaalin pohjalta tehty elokuva tulee maailmanensi-iltaan 25.12.2012, Suomen ensi-ilta on 22.2.2013. Ilmiötä on tarkoitus luoda yhdessä Finnkinon kanssa. Sekä Bragge että Malvius odottivat innolla elokuvaa.
Pyrin seuraamaan ilmiön kehittymistä musikaalia odottaessa ja sen aikana. Arvostelu tulee ensi syksynä, kun musikaalin olen nähnyt. Millainen se on, voiko se olla samaalla tavalla erikoinen minulle kuin ÅST:n produktio oli ja onko mahdollista saada esitys todella menestymään, kun sen edeltäjänä olleen produktion sulkemisesta ei ole kauhean kauan? Kuka tietää.
Pics by me
Tampereen Teatteri
På svenska
 |
| Sören Lillkung |
Premiär: 13.9./14.9.2013
I rollerna:
Jean Valjean: Tero Harjunniemi/Petja Lähde
Javert: Sören Lillkung
Fantine: Ele Millstref
Marius: Tomi Metsäketo
Cosette: Sarah Nedergård
Éponine: Saara Lahtonen/Pia Piltz
Thénardier: Ville Majamaa
Mme. Thénardier: Ritva Jalonen
Enjolras: Samuel Harjanne/Lauri Liiv
Ensemble: Aleksi Aromaa, Topi Lehtomäki, Jonas Saari, Aki Haikonen, Kristian Snellman, Kim Willman, Mikaela Saari, Heikki Mäkäräinen, Mikko Siltala, Arttu Ratinen, Kai Bäckström, Samuel Harjanne/Lauri Liiv, Emmi Kangas, Sonja Pajunoja, Erica Askolin, Eeva Hakulinen, Katja Sirkiä, Melanie Rosas, Pia Piltz/Saara Lehtonen
Regi: Georg Malvius
Kapellmästare: Jussi Vahvaselkä
Dekor och kostym: Ellen Cairns
Koreografi: Igor Barberic
Ljus: Palle Palmé
Föreställningar från onsdag till lördag från september till november och från februari till maj.
Sören Lillkung, Tomi Metsäketo och Samuel Harjanne har arbetade i all tre produktionerna som har varit i Finland: i Helsingfors stadsteater 1999, i Åbo Svenska Teater 2010 och nu i Tammerfors. Lillkung och Metsäketo har alltid gjort samma roller när Harjanne har varit en av barn i musikal, Gavroche. I Åbo Svenska Teater var han blad annat Feuilly och Enjolras. Både Metsäketo och Lillkung säger att de har inte blivit trötta med Les Misérables.
Av alla rollerna tre har två skådespelarna: rollerna av Jean Valjean, Éponine and Enjolras.
Regissören, Georg Malvius, sade att denna produktion i Tampereen teatteri är hans fjärde gång med Les Misérables och femte skulle vara i Århus, Danmark. Förre produktionerna har varit i Estland, i Tyskland och i Åbo. Malvius också sade att för honom Les Misérables är en "ofärdig kärlek". Han anser att huvudroller, Jean Valjean och Javert, är två sidor av samma person.
Les Misérables har varit två gånger i Finland, senaste var i Åbo. Tampereen Teatteris produktion ska bli liksom produktionen i Åbo Svenska Teater, eftersom truppen är nästan samma som var i ÅST. Nya skådespelare, ny scen och annorlunt språk ska ge olikheterna mellan två produktionerna. Musikalen ska okså vara textad på engelska och kanske på andra språk också.
Finska översättning ska vara samma som var i Helsingfors men små förändringar skulle göras. Översättare är Jukka Virtanen.
Men hur kom Les Misérables till Tampereen teatteri? Teaterchefen i ÅST, Joachim Thibblin, pratade med Tampereen teatteris chef Reino Bragge. Efter succé i ÅST, kunde man göra musikalen på finska i Tammerfors. Bragge sade att Les Misérables ska bli en stor sak i teater. Man ska visa inte andra pjäser på stora scenen när Les Misérables är spelat.
Bragge också sade att de försöker att göra ett fenomen av Les Misérables med Finnkino. Filmen av musikalen har sin premiär i December men den kommer till Finland i februari. Både Bragge och Malvius var ivriga om filmen.
Jag ska följa om det lyckas med fenomenet. Jag ska skriva mera efter jag har sett musikalen nästa år. Hur ska det bli, kan det bli lika speciellt för mig som det var i ÅST och kan man verkligen göra nästan samma sak igen i samma land och vara succé? Vem vets.
In English
 |
| Georg Malvius |
Last spring we got to know that Tampereen teatteri's next musical would be Les Misérables. So, I was at the info event yesterday.
Premiere: 13.9./14.9.2013
Roles:
Jean Valjean: Tero Harjunniemi/Petja Lähde
Javert: Sören Lillkung
Fantine: Ele Millstref
Marius: Tomi Metsäketo
Cosette: Sarah Nedergård
Éponine: Saara Lahtonen/Pia Piltz
Thénardier: Ville Majamaa
Mme. Thénardier: Ritva Jalonen
Enjolras: Samuel Harjanne/Lauri Liiv
Ensemble: Aleksi Aromaa, Topi Lehtomäki, Jonas Saari, Aki Haikonen, Kristian Snellman, Kim Willman, Mikaela Saari, Heikki Mäkäräinen, Mikko Siltala, Arttu Ratinen, Kai Bäckström, Samuel Harjanne/Lauri Liiv, Emmi Kangas, Sonja Pajunoja, Erica Askolin, Eeva Hakulinen, Katja Sirkiä, Melanie Rosas, Pia Piltz/Saara Lehtonen
Director: Georg Malvius
Conductor: Jussi Vahvaselkä
Costume and set design: Ellen Cairns
Choreography: Igor Barberic
Lights: Palle Palmé
Performances will be from Wednesday to Saturday, five times a week starting in September and continuing to the end of November and then returning in February and continuing to May.
Sören Lillkung, Tomi Metsäketo and Samuel Harjanne have been in all three productions in Finland: in Helsinki citytheatre in 1999, in Åbo Svenska Teater in 2010 and now in Tampere. Lillkung and Metsäketo have always been in same roles, when Harjanne has been one of the kid actors as Gavroche in Helsinki, and i.a. Feuilly and Enjolras in ÅST production. Both Lillkung and Metsäketo said that they aren't tired with Les Misérables.
Roles of Jean Valjean, Éponine and Enjolras have double casting.
Director, Georg Malvius, said that this production in Tampere would be his fourth production of Les Misérables. The fifth will be in Århus in 2014. Earlier productions have been in Estonia, Germany and in Turku. Malvius said also that Les Misérables is unfinsihed love for him. He sees the main roles of Jean Valjean and Javert like two sides of same person.
This is the third time Les Misérables come to Finland. Last time was in Turku. The crew is almosts ame as it was in ÅST production and the production in Tampereen teatteri will be based on the ÅST version. New actors, new stage and different language will make some differences between two productions. Musical will also have translation at least in English and maybe in other languages too.
The Finnish translation is made by Jukka Virtanen. It will be same as it was in Helsinki citytheatre but some differences might be made.
But how did Les Misérables come to Tampereen teatteri? The manager of Åbo Svenska Teater, Joachim Thibblin, said to Tampereen teatteri's manager, Reino Bragge, that after the huge success in there, the musical could be done in Finnish too. Bragge said that the musical will be a big thing to the theatre. No other plays will be played on the big scene at the same time as Les Misérables.
Bragge told also that they will try to me a phenomenon of Les Misérables with Finnkino. New movie version of Les Misérables, based on the musical, will have it's world-premeire in 25th December. It comes to Finland in February. Both Bragge and Malvius were excited about the movie.
I'll try to follow how it works with the phenomenon and I will write more after seeing the musical next year. How will it be, will it be as special as the ÅST production was for me and is it really possible to make the same thing again in the same country and be success? Who knows.
Suomeksi
 |
| Tomi Metsäketo |
Ensi-ilta: 13.9./14.9.2013
Rooleissa:
Jean Valjean: Tero Harjunniemi/Petja Lähde
Javert: Sören Lillkung
Fantine: Ele Millstref
Marius: Tomi Metsäketo
Cosette: Sarah Nedergård
Éponine: Saara Lahtonen/Pia Piltz
Thénardier: Ville Majamaa
Mme. Thénardier: Ritva Jalonen
Enjolras: Samuel Harjanne/Lauri Liiv
Ensemble: Aleksi Aromaa, Topi Lehtomäki, Jonas Saari, Aki Haikonen, Kristian Snellman, Kim Willman, Mikaela Saari, Heikki Mäkäräinen, Mikko Siltala, Arttu Ratinen, Kai Bäckström, Samuel Harjanne/Lauri Liiv, Emmi Kangas, Sonja Pajunoja, Erica Askolin, Eeva Hakulinen, Katja Sirkiä, Melanie Rosas, Pia Piltz/Saara Lehtonen
Ohjaus: Georg Malvius
Kapellimestari: Jussi Vahvaselkä
Puvustus ja lavastus: Ellen Cairns
Koreografia: Igor Barberic
Valot: Palle Palmé
Esityksiä on keskiviikosta lauantaihin, viidesti viikossa. Syyskausi on syysuusta marraskuuhun, joulutauon jälkeen esityksiä on helmikuusta toukokuuhun.
Näyttelijöistä Sören Lillkung, Tomi Metsäketo ja Samuel Harjanne työskentelevät kolmatta kertaa saman musikaalin parissa Suomessa. Kaikki kolme ovat olleet mukana aiemmissa Suomen produktioissa: Helsingin kaupunginteatterissa 1999-2000, Åbo Svenska Teaterissa 2010-2012 ja nyt Tampereella. Sekä Lillkung että Metsäketo ovat olleet joka kerta samoissa rooleissa, kun Harjanne on siirtynyt lapsinäyttelijästä (roolina Gavroche) Åbo Svenska Teaterin Feuillyn rooliin ja lopulta Enjolras'ksi.
"Ei tähän kyllästy," vakuuttelivat molemmat Metsäketo ja Lillkung.
Kolmessa pääroolissa on kaksoismiehitys. Jean Valjeanin roolissa nähdään Tero Harjunniemi ja Petja Lähde, Époninen roolin esittävät Saara Lehtonen ja Pia Piltz, kun Enjolras'n roolia tähdittävät Samuel Harjanne ja Lauri Liiv.
Ohjaaja Georg Malvius kertoi tämän olevan hänen neljäs kertansa ohjaamassa Les Misérablesia. Viides ohjaus tulee olemaan Århusissa vuonna 2014. Aiemmat ohjaukset on nähty Virossa, Saksassa ja Turussa. Malvius kertoi myös, että Les Misérables on hänelle keskeneräinen rakkaus. Ajatus Jean Valjeanista ja Javertista saman ihmisen kahtena eri puolena saa hänet palaamaan esityksen pariin uudelleen ja uudelleen.
Les Misérables palaa Suomen teatterilavoille nyt kolmannen kerran. Edelliskerta Turussa, Åbo Svenska Teaterissa, jättää jälkensä uuteen produktioon. Tampereen teatterin versio tulee pohjautumaan ÅST:n versioon. Tekijätiimi on lähes sama, mutta ohjaaja vakuutteli eroavaisuuksia tulevan uuden lavan, kielen ja näyttelijöiden kautta. Esitys tullaan tekstittämään ainakin englanniksi.
Suomenkielisen käännöksen on tehnyt Jukka Virtanen. Se on sama, jota käytettiin Helsingin kaupunginteatterissa 1999. Joitain muutoksia saatetaan tehdä, mutta käännös pysyy samana.
Mutta kuinka Les Misérables lopulta päätyi Tampereen teatteriin? Åbo Svenska Teaterin johtaja, Joachim Thibblin, oli puhunut Tampereen teatterin johtajan Reino Braggen kanssa ja ehdottanut Les Misérablesin tekemistä suomeksi Tampereella. Musikaalin ÅST:ssa saaman suuren suosion jälkeen se päätettiin tehdä Tampereella. Braggen mukaan musikaali tulee olemaan kova voimanponnistus teatterille. Päänäyttämöllä ei esitetä muita esityksiä kuin Les Misérablesia.
Bragge kertoi myös aikomuksesta tuoda "Les Misérables -ilmiö" Tampereelle. Musikaalin pohjalta tehty elokuva tulee maailmanensi-iltaan 25.12.2012, Suomen ensi-ilta on 22.2.2013. Ilmiötä on tarkoitus luoda yhdessä Finnkinon kanssa. Sekä Bragge että Malvius odottivat innolla elokuvaa.
Pyrin seuraamaan ilmiön kehittymistä musikaalia odottaessa ja sen aikana. Arvostelu tulee ensi syksynä, kun musikaalin olen nähnyt. Millainen se on, voiko se olla samaalla tavalla erikoinen minulle kuin ÅST:n produktio oli ja onko mahdollista saada esitys todella menestymään, kun sen edeltäjänä olleen produktion sulkemisesta ei ole kauhean kauan? Kuka tietää.
Pics by me
Friday, October 26, 2012
Rikas jos mä oisin mies
Viulunsoittaja katolla 25.10.2012
Helsingin kaupunginteatteri
Esko Roine, Ritva Jalonen (u/s), Anna-Maija Tuokko, Raili Raitala, Marika Westerling, Leenamari Unho, Antti Lang, Tuukka Leppänen, Eero Saarinen, Risto Kaskilahti, Matti Olavi Ranin ja ensemble
Suomen suosituin musikaali. Varma kassamagneetti. Pääroolissa tunnettu näyttelijä.
Helsingin kaupunginteatterin esityskauden 2012-2013 suurmusikaalia voidaan kuvailla muun muassa näin. Mutta voisinpa itse lisätä vielä muutaman kuvauksen.
Puuduttava. Innoton. Raskaimmat aiheensa olankohautuksella ohittava esitys, joka jättää toivomaan enemmän.
Viulunsoittaja katolla kertoo köyhästä maitomiehestä Tevjestä (Esko Roine) ja tämän perheestä. Tevje toivoo saavansa tyttärensä juutalaisten perinteiden mukaisesti naimisiin. Tämä aiheuttaa ongelmia kolmen vanhimman tyttären kanssa. Vanhin Tzeitel (Anna-Maija Tuokko) halajaa naimisiin köyhän räätälin Motel Kamzoilin (Antti Lang) kanssa, vaikka isä Tevje ja äiti Golde (Ritva Jalonen) muuta toivovat. Toinen tytär, Hodel (Raili Raitala), löytää toisen puolikkaansa Perchikistä (Tuukka Leppänen), matkustelevasta nuoresta miehestä. Kolmas tytär Chava (Marika Westerling) on isälle ongelmallisin, kun kosija ei olekaan juutalainen. Tsaarin Venäjällä juutalaisilla ei ole helppoa ja uudet tuulet puhaltavat jopa perinteikkääseen Anatevkaan
Minulla ei ole pahaa sanottavaa näyttelijöistä. Esitys viedään läpi rautaisella ammattitaidolla ja yksilösuoritukset onnistuvat. Esko Roineen karisma pitää esityksen kasassa, silloinkin kun se muuten ontuisi. Anna-Maija Tuokko, Raili Raitala ja Marika Westerling ovat vakuuttavia nuorina rakkautta halajavina tyttärinä. Tuukka Leppäsen ääni on aina yhtä upea ja soi kauniisti yhteen Raitalan äänen kanssa yhteisessä kappaleessa. Ensemblessä on voimaa ja joukkokohtaukset täyttävät ison lavan.
Suuri lava tuo suuren lavan vaikeudet. Vaikka lavasteet ja valot auttavat, yksin lavalla seisova näyttelijä näytti pieneltä ja yksinäiseltä jopa toisesta rivistä katsottuna. Mutta samalla suuri lava sai aikaan selkeän käsityksen kyläilmapiiristä, kaduista talojen välissä ja loi todellista tilantuntua. Tähän ei pienempi nyättämö olisi välttämättä kyennyt samalla tavalla. Puvustus oli toimivaa ja pienet yksityiskohdat toivat näyttävyyttä.
Lähtömateriaali on mitä on, enkä ole siihen ole koskaan tykästynyt. Mutta ohjaajan visio jätti minusta pois suuret kysymykset eriarvoisuudesta. Ohjaaja Hans Berndtsson loi HTK:n vuoden 2010-2011 musikaaliin, Wickediin, mukaan paljon ajankohtausua piirteitä ja jopa yhteiskuntakritiikkiä. Tämä kaikki oli poissa Viulunsoittajassa. Kepeä tarina, jonka suurin pointti tuntui olevan vain tytärten naittaminen. Chavan kielletty avioliitto kristityn Fedkan kanssa ja juutalaisten ajaminen kodeistaan tuntuivat vain siirtyvän syrjään olankohautuksella. Kun esitys viimein oli lopussa, rukouksen lisääminen loppuun ei saanut loppua tuntumaan lopulta. Kaunishan se oli lopetukseksi, mutta se ei tuonut oikein lopun tunnelmaa.
Viulunsoittaja katolla sai Suomen ensi-iltansa juurikin Helsingin kaupunginteatterissa 1966, vain kaksi vuotta kantaesityksensä jälkeen. Yli 40 vuotta myöhemmin musikaali saapui takaisin sille näyttämölle, josta se siirtyi kesäteattereiden kuninkaaksi. Niin ammatti- kuin amatööriproduktioiden suosima musikaali ei ollut ensimmäisenä mielessä veikkaillessa HKT:n tämän vuoden musikaalia. Eikä se ollut ensimmäisenä katsomislistallakaan, kun tieto saapui. Enkä nytkään menisi sitä uudemman kerran katsomaan.
Miksi?
Suurin syy on Helsingin kaupunginteatterin lippujärjestelmä. Olen opiskelija ja rakastan teatteria. Tunnen oloni hiukan sorretuksi aina kaupunginteatterin sesonkikaudella, kun mitkään edut eivät ole voimassa. En voi ostaa opiskelijalippua, joten maksan peruslipun hinnan. Köyhänä opiskelijana se tuntuu kukkarossa, eikä edes vähän. Sesonkihintajaksolla en haluaisi lähteä kaupunginteatterille päinkään, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen. Minulla oli lahjakortti tuhlattavana ja totesin, että kai se on pakko nähdä. Perus- ja etuhintajaksoilla hinnat ovat siedettäviä. Tällä hetkellä kovimmat hinnat Suomen musikaalimaailmassa pyydetään Svenska Teaternin Kristina från Duvemålassa, mutta ei Viulunsoittaja sesonkihintajaksolla kauas jää, kun lippu maksaa 59€. Kallista? Kyllä.
Viulunsoittaja katolla ei ole ollut minusta koskaan järin kiinnostava. Eikä tämä tulkinta kosketa. Väliajan alkaessa totesin hiljaa mielessäni, että kylläpäs tässä on puutunut olo. Eikä se olo helpottanut väliajan jälkeenkään. Ehkä tämä ei vain ole minun juttuni.
Ainoa syy, miksi voisin harkita lähtöä uudestaan, on näyttelijäkaarti. Useampaa kuin yhtä näyttelijää olen ihastellut itselleni sopivimmissa musikaaleissa aiemmin, eivätkä nämä samaiset ihmiset petä oletuksiani. Muutama uusi tuttavuus tämän musikaalin kautta tuli, eivätkä hekään olleet missään nimessä huonoja. Mutta voiko hyvä näyttelijäntyö pelastaa esityksen, joka ontuu useista muista paikoista? Ei ainakaan tällä kertaa.
Kuvat © Tapio Vanhatalo
Helsingin kaupunginteatteri
Esko Roine, Ritva Jalonen (u/s), Anna-Maija Tuokko, Raili Raitala, Marika Westerling, Leenamari Unho, Antti Lang, Tuukka Leppänen, Eero Saarinen, Risto Kaskilahti, Matti Olavi Ranin ja ensemble
Suomen suosituin musikaali. Varma kassamagneetti. Pääroolissa tunnettu näyttelijä.
Helsingin kaupunginteatterin esityskauden 2012-2013 suurmusikaalia voidaan kuvailla muun muassa näin. Mutta voisinpa itse lisätä vielä muutaman kuvauksen.
Puuduttava. Innoton. Raskaimmat aiheensa olankohautuksella ohittava esitys, joka jättää toivomaan enemmän.
Viulunsoittaja katolla kertoo köyhästä maitomiehestä Tevjestä (Esko Roine) ja tämän perheestä. Tevje toivoo saavansa tyttärensä juutalaisten perinteiden mukaisesti naimisiin. Tämä aiheuttaa ongelmia kolmen vanhimman tyttären kanssa. Vanhin Tzeitel (Anna-Maija Tuokko) halajaa naimisiin köyhän räätälin Motel Kamzoilin (Antti Lang) kanssa, vaikka isä Tevje ja äiti Golde (Ritva Jalonen) muuta toivovat. Toinen tytär, Hodel (Raili Raitala), löytää toisen puolikkaansa Perchikistä (Tuukka Leppänen), matkustelevasta nuoresta miehestä. Kolmas tytär Chava (Marika Westerling) on isälle ongelmallisin, kun kosija ei olekaan juutalainen. Tsaarin Venäjällä juutalaisilla ei ole helppoa ja uudet tuulet puhaltavat jopa perinteikkääseen Anatevkaan
Minulla ei ole pahaa sanottavaa näyttelijöistä. Esitys viedään läpi rautaisella ammattitaidolla ja yksilösuoritukset onnistuvat. Esko Roineen karisma pitää esityksen kasassa, silloinkin kun se muuten ontuisi. Anna-Maija Tuokko, Raili Raitala ja Marika Westerling ovat vakuuttavia nuorina rakkautta halajavina tyttärinä. Tuukka Leppäsen ääni on aina yhtä upea ja soi kauniisti yhteen Raitalan äänen kanssa yhteisessä kappaleessa. Ensemblessä on voimaa ja joukkokohtaukset täyttävät ison lavan.
Suuri lava tuo suuren lavan vaikeudet. Vaikka lavasteet ja valot auttavat, yksin lavalla seisova näyttelijä näytti pieneltä ja yksinäiseltä jopa toisesta rivistä katsottuna. Mutta samalla suuri lava sai aikaan selkeän käsityksen kyläilmapiiristä, kaduista talojen välissä ja loi todellista tilantuntua. Tähän ei pienempi nyättämö olisi välttämättä kyennyt samalla tavalla. Puvustus oli toimivaa ja pienet yksityiskohdat toivat näyttävyyttä.
Lähtömateriaali on mitä on, enkä ole siihen ole koskaan tykästynyt. Mutta ohjaajan visio jätti minusta pois suuret kysymykset eriarvoisuudesta. Ohjaaja Hans Berndtsson loi HTK:n vuoden 2010-2011 musikaaliin, Wickediin, mukaan paljon ajankohtausua piirteitä ja jopa yhteiskuntakritiikkiä. Tämä kaikki oli poissa Viulunsoittajassa. Kepeä tarina, jonka suurin pointti tuntui olevan vain tytärten naittaminen. Chavan kielletty avioliitto kristityn Fedkan kanssa ja juutalaisten ajaminen kodeistaan tuntuivat vain siirtyvän syrjään olankohautuksella. Kun esitys viimein oli lopussa, rukouksen lisääminen loppuun ei saanut loppua tuntumaan lopulta. Kaunishan se oli lopetukseksi, mutta se ei tuonut oikein lopun tunnelmaa.
Viulunsoittaja katolla sai Suomen ensi-iltansa juurikin Helsingin kaupunginteatterissa 1966, vain kaksi vuotta kantaesityksensä jälkeen. Yli 40 vuotta myöhemmin musikaali saapui takaisin sille näyttämölle, josta se siirtyi kesäteattereiden kuninkaaksi. Niin ammatti- kuin amatööriproduktioiden suosima musikaali ei ollut ensimmäisenä mielessä veikkaillessa HKT:n tämän vuoden musikaalia. Eikä se ollut ensimmäisenä katsomislistallakaan, kun tieto saapui. Enkä nytkään menisi sitä uudemman kerran katsomaan.
Miksi?
Suurin syy on Helsingin kaupunginteatterin lippujärjestelmä. Olen opiskelija ja rakastan teatteria. Tunnen oloni hiukan sorretuksi aina kaupunginteatterin sesonkikaudella, kun mitkään edut eivät ole voimassa. En voi ostaa opiskelijalippua, joten maksan peruslipun hinnan. Köyhänä opiskelijana se tuntuu kukkarossa, eikä edes vähän. Sesonkihintajaksolla en haluaisi lähteä kaupunginteatterille päinkään, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen. Minulla oli lahjakortti tuhlattavana ja totesin, että kai se on pakko nähdä. Perus- ja etuhintajaksoilla hinnat ovat siedettäviä. Tällä hetkellä kovimmat hinnat Suomen musikaalimaailmassa pyydetään Svenska Teaternin Kristina från Duvemålassa, mutta ei Viulunsoittaja sesonkihintajaksolla kauas jää, kun lippu maksaa 59€. Kallista? Kyllä.
Viulunsoittaja katolla ei ole ollut minusta koskaan järin kiinnostava. Eikä tämä tulkinta kosketa. Väliajan alkaessa totesin hiljaa mielessäni, että kylläpäs tässä on puutunut olo. Eikä se olo helpottanut väliajan jälkeenkään. Ehkä tämä ei vain ole minun juttuni.
Ainoa syy, miksi voisin harkita lähtöä uudestaan, on näyttelijäkaarti. Useampaa kuin yhtä näyttelijää olen ihastellut itselleni sopivimmissa musikaaleissa aiemmin, eivätkä nämä samaiset ihmiset petä oletuksiani. Muutama uusi tuttavuus tämän musikaalin kautta tuli, eivätkä hekään olleet missään nimessä huonoja. Mutta voiko hyvä näyttelijäntyö pelastaa esityksen, joka ontuu useista muista paikoista? Ei ainakaan tällä kertaa.
Kuvat © Tapio Vanhatalo
Saturday, September 8, 2012
Osamaksuelämästä, varmaa ei voi saada tästä
Veriveljet, 7.9.2012
Tampereen Teatteri
Rinna Paatso, Sami Hintsanen, Jussi-Pekka Parviainen, Martti Manninen, Risto Korhonen, Saara Lehtonen, Elina Rintala ja ensemble
Veriveljet on musikaali, josta olen kuullu laajan skaalan mielipiteitä. Osa pitää siitä paljon, osa taasen ei. Odotukseni eivät olleet järin korkealla, mutta olin valmis yllättymään positiivisesti. Tämä oli ensimmäinen kertani Tampereen teatterissa ja odotin mielenkiinnolla näkeväni salin, jossa tulisin viettämään paljon aikaa ensi vuoden syksynä, kiitos Les Misérablesin.
Takaisin Veriveljiin. Musikaalin on kirjoittanut Willy Russell alunpeirn koulunäytelmäksi, josta hän muokkasi myöhemmin täysipitkän musikaalin. Ensi-ilta oli 1983 Liverpoolissa, josta se siirtyi Lontooseen. Uusinta ensi-ilta esityksestä oli 1988 ja se on pyörinyt siitä asti Lontoossa, kunnes tänä syksynä on sen vuoro sulkeutua.
Tarina kertoo rouva Johnstonesta, yksinhuoltajaäidistä, jolla on monta lasta ruokittavanaan. Kun hän saa kuulla odottavansa kaksosia, hän lupautuu antamaan toisen lapsistaan työnantajalleen, rouva Lyonsille kasvatettavaksi. Kaksospojat kasvavat erillään tietämättä olevansa veljeksiä, kunnes kohtaavat ensimmäisen kerran lapsina. Heistä tulee parhaat ystävät, joiden side kestää läpi elämän. Toinen kasvaa köyhyydessä, toinen rikkaamman perheen ainoana poikana. Lopulta on aika tasata tilit.
Saliin astuessa ensimmäisenä huomion kiinnitti lavastus. Se oli upea. Lavastuksen toimivuus on tärkeää esityksen kannalta, Veriveljissä lavastus toi mielenkiintoisen sävyn koko esitykseen. Puvustus toimi hyvin ja aikakauden näki hyvin.
Kaasti on pieni, mutta energiaa on enemmän kuin joissain isomman skaalan produktioissa, jotka olen nähnyt. Energia oli käsinkosketeltavaa, sääli ettei kaikkialla koe samanlaista. "Olemme sulautuneet hyvin yhteen, meistä on tullut tiivis porukka", kertoo Elina Rintala käsiohjelmassa. Ja sen näki. Kaastissa ei ollut heikkoja lenkkejä kun puhutaan näyttelemistaidoista.
Rinna Paatso tekee upean roolin rouva Johnstonena. Yksinhuoltajaäiti, joka kantaa jatkuvasti mukanaan syyllisyyttä toisen kaksosen luovuttamisesta toisen huomaan, on tarinan keskiössä. Paatson ääni on tummasävyinen ja sopii hyvin rooliin.
Elina Rintala tekee loistavaa roolityötä rouva Lyonsina, jonka hermot pettävät. Vaikka näyttelijäntaidot ovatkin loistavia, samaa ei voi sanoa äänestä, joka kuulosti hieman nasaalilta. Toisaalta Rintalalla ei ole kovin montaa sooloa, joten näyttelijäntyö kompensoi ääntä.
En ole koskaan ollut Sami Hintsasen fani, mutta olen nähnyt herran nyt kahdesti parin viikon sisään. Ensin Jesus Christ Superstarissa ja nyt Veriveljissä kertojana. Hahmona kertoja on vaikeaselkoinen. Hintsasen kertoja loi uhkaa jo pienillä äänenpainon muutoksilla ja olemuksellaan. Samalla ensimmäisen näytöksen lopulla jammailu toi humoristisenkin sävyn muuten tummasävyiseen hahmoon. Hintsasen ääni on upea, mutta välillä mietin olisiko kertoja voinut tehdä muutakin kuin seistä paikallaan.
Jussi-Pekka Parviainen ja Martti Manninen ovat nimiä, jotka merkitsen korvan taakse tulevaisuutta varten. Molemmat olivat loistavia kaksospoikina Mickeynä ja Eddienä. Kummallakin on hieno lauluääni, mutta Mannisen avatessa suunsa lauluun, ilmeeni taisi olla näkemisen arvoinen. Herran jestas mikä ääni! Näistä kahdesta näyttelijästä kuullaan vielä.
Ensemble toimi loistavasti yhteen ja ääni oli voimakas. Risto Korhonen on komedian mestari, hyvin pienet asiat tekivät hänen suorituksestaan Sammyna unohtumattoman.
Veriveljien ongelma ilmenee kunnolla vasta toisessa näytöksessä. Väliajalla sanoin seuralaiselleni: "Yleensä toinen näytös on huonompi kuin ensimmäinen." Olin vähän liiankin oikeassa. Ensimmäinen näytös loi ehjän kokonaisuuden, joka toimi hyvin. Toinen näytös tuntui harppovan liikaa, eikä se muodostanut yhtä hyvää kokonaisuutta. Loppu tuntui tulevan puskan takaa ja hahmojen kokema kehitys aiheutti isoja aukkoja tarinaan.
Henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei Jukka Virtasen tekstejä tulisi käyttää läheskään niin paljon kuin jo nyt. Veriveljien kohdalla laulujen käännökset olivat jopa kohtuullisnen hyviä Virtasen kääntämien musikaaliliberttojen saralla, mutta kaikesta huolimatta paikoittain olisin toivonut kuulevani vähemmän slangisanastoa ja paremmin rimmaavia kohtia.
Jos et keksi muuta syytä käydä katsomassa tätä esitystä, mene loistavien esiintyjien takia ja yhteiskunnallisen sanoman, joka musikaalilla on antaa. Yhteiskunnallinen epätasa-arvo on aihe, josta on kerrottu monta kertaa. Veriveljet tarjoaa yhdenlaisen näkökulman tähän ongelmaan.
Kuvat: Harri Hinkka, Tampereen teatteri
tampereenteatteri.fi
Tampereen Teatteri
Rinna Paatso, Sami Hintsanen, Jussi-Pekka Parviainen, Martti Manninen, Risto Korhonen, Saara Lehtonen, Elina Rintala ja ensemble
Veriveljet on musikaali, josta olen kuullu laajan skaalan mielipiteitä. Osa pitää siitä paljon, osa taasen ei. Odotukseni eivät olleet järin korkealla, mutta olin valmis yllättymään positiivisesti. Tämä oli ensimmäinen kertani Tampereen teatterissa ja odotin mielenkiinnolla näkeväni salin, jossa tulisin viettämään paljon aikaa ensi vuoden syksynä, kiitos Les Misérablesin.
Takaisin Veriveljiin. Musikaalin on kirjoittanut Willy Russell alunpeirn koulunäytelmäksi, josta hän muokkasi myöhemmin täysipitkän musikaalin. Ensi-ilta oli 1983 Liverpoolissa, josta se siirtyi Lontooseen. Uusinta ensi-ilta esityksestä oli 1988 ja se on pyörinyt siitä asti Lontoossa, kunnes tänä syksynä on sen vuoro sulkeutua.
Tarina kertoo rouva Johnstonesta, yksinhuoltajaäidistä, jolla on monta lasta ruokittavanaan. Kun hän saa kuulla odottavansa kaksosia, hän lupautuu antamaan toisen lapsistaan työnantajalleen, rouva Lyonsille kasvatettavaksi. Kaksospojat kasvavat erillään tietämättä olevansa veljeksiä, kunnes kohtaavat ensimmäisen kerran lapsina. Heistä tulee parhaat ystävät, joiden side kestää läpi elämän. Toinen kasvaa köyhyydessä, toinen rikkaamman perheen ainoana poikana. Lopulta on aika tasata tilit.
Saliin astuessa ensimmäisenä huomion kiinnitti lavastus. Se oli upea. Lavastuksen toimivuus on tärkeää esityksen kannalta, Veriveljissä lavastus toi mielenkiintoisen sävyn koko esitykseen. Puvustus toimi hyvin ja aikakauden näki hyvin.
Kaasti on pieni, mutta energiaa on enemmän kuin joissain isomman skaalan produktioissa, jotka olen nähnyt. Energia oli käsinkosketeltavaa, sääli ettei kaikkialla koe samanlaista. "Olemme sulautuneet hyvin yhteen, meistä on tullut tiivis porukka", kertoo Elina Rintala käsiohjelmassa. Ja sen näki. Kaastissa ei ollut heikkoja lenkkejä kun puhutaan näyttelemistaidoista.
Rinna Paatso tekee upean roolin rouva Johnstonena. Yksinhuoltajaäiti, joka kantaa jatkuvasti mukanaan syyllisyyttä toisen kaksosen luovuttamisesta toisen huomaan, on tarinan keskiössä. Paatson ääni on tummasävyinen ja sopii hyvin rooliin.
Elina Rintala tekee loistavaa roolityötä rouva Lyonsina, jonka hermot pettävät. Vaikka näyttelijäntaidot ovatkin loistavia, samaa ei voi sanoa äänestä, joka kuulosti hieman nasaalilta. Toisaalta Rintalalla ei ole kovin montaa sooloa, joten näyttelijäntyö kompensoi ääntä.
En ole koskaan ollut Sami Hintsasen fani, mutta olen nähnyt herran nyt kahdesti parin viikon sisään. Ensin Jesus Christ Superstarissa ja nyt Veriveljissä kertojana. Hahmona kertoja on vaikeaselkoinen. Hintsasen kertoja loi uhkaa jo pienillä äänenpainon muutoksilla ja olemuksellaan. Samalla ensimmäisen näytöksen lopulla jammailu toi humoristisenkin sävyn muuten tummasävyiseen hahmoon. Hintsasen ääni on upea, mutta välillä mietin olisiko kertoja voinut tehdä muutakin kuin seistä paikallaan.
Jussi-Pekka Parviainen ja Martti Manninen ovat nimiä, jotka merkitsen korvan taakse tulevaisuutta varten. Molemmat olivat loistavia kaksospoikina Mickeynä ja Eddienä. Kummallakin on hieno lauluääni, mutta Mannisen avatessa suunsa lauluun, ilmeeni taisi olla näkemisen arvoinen. Herran jestas mikä ääni! Näistä kahdesta näyttelijästä kuullaan vielä.
Ensemble toimi loistavasti yhteen ja ääni oli voimakas. Risto Korhonen on komedian mestari, hyvin pienet asiat tekivät hänen suorituksestaan Sammyna unohtumattoman.
Veriveljien ongelma ilmenee kunnolla vasta toisessa näytöksessä. Väliajalla sanoin seuralaiselleni: "Yleensä toinen näytös on huonompi kuin ensimmäinen." Olin vähän liiankin oikeassa. Ensimmäinen näytös loi ehjän kokonaisuuden, joka toimi hyvin. Toinen näytös tuntui harppovan liikaa, eikä se muodostanut yhtä hyvää kokonaisuutta. Loppu tuntui tulevan puskan takaa ja hahmojen kokema kehitys aiheutti isoja aukkoja tarinaan.
Henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei Jukka Virtasen tekstejä tulisi käyttää läheskään niin paljon kuin jo nyt. Veriveljien kohdalla laulujen käännökset olivat jopa kohtuullisnen hyviä Virtasen kääntämien musikaaliliberttojen saralla, mutta kaikesta huolimatta paikoittain olisin toivonut kuulevani vähemmän slangisanastoa ja paremmin rimmaavia kohtia.
Jos et keksi muuta syytä käydä katsomassa tätä esitystä, mene loistavien esiintyjien takia ja yhteiskunnallisen sanoman, joka musikaalilla on antaa. Yhteiskunnallinen epätasa-arvo on aihe, josta on kerrottu monta kertaa. Veriveljet tarjoaa yhdenlaisen näkökulman tähän ongelmaan.
Kuvat: Harri Hinkka, Tampereen teatteri
tampereenteatteri.fi
Subscribe to:
Posts (Atom)