27.1.2017, ensi-ilta
Olli Rahkonen, Anna Victoria Eriksson, Jukka Nylund, Mika Kujala, Ville Erola, Jonas Furrer, Marika Huomolin, Minna Hämäläinen, Stefan Karlsson, Leo Kirjonen, Ulla Koivuranta, Tuukka Raitala, Petri Rajala, Kimmo Rasila, Riitta Salminen, Jonas Saari, Aleksi Seppänen, Clyde Van Loij, Tuure Boelius, Lilian Salmi
Kaikki tietävät Tom of Finlandin. Tai ainakin hänen piirroksensa. Viime vuosina Tom on nostanut päätään lakanoissa, kahvipaketeissa ja postimerkeissä. Turun kaupunginteatteri otti Tomin osaksi Suomi100-ohjelmistoa. Eikä pelkästään Tomia ja tämän tuhmia kuvia, vaan Touko Laaksosen.
Musikaali kertoo elämänkerrallisesti tarinan Touko Laaksosen elämästä alkaen lapsuudesta ja päättyen kuolemaan. Laaksosen elämästä käydään läpi niin sota-ajat kuin maailmanvalloitus kuvien avulla. Samalla nähdään homokulttuurin muutokset vuosien saatossa. Päällimmäisenä jää mieleen ilo omasta seksuaalisuudesta. Siitähän Tomin kuvatkin kertovat.
Olli Rahkonen tekee upean roolin Touko Laaksosena. Rahkosen hiljainen karisma toimii mielettömän hyvin. Rahkosen ei tarvitse tehdä lavalla paljon, eikä tuoda suuria tunteita etualalle, koska tunteet välittyvät muusta lavalla tapahtuvasta. Laaksosen hahmo jääkin välillä varjoon itse esityksessä, mutta Rahkonen tekee silti yhden vakuuttavimmista roolisuorituksista koko esityksessä.
Rahkosen jälkeen varmaan hienoimman roolisuorituksen tekee Mika Kujala Markus Palinina. Kujalan kaappihomo hahmo kuvasi upeasti suomalaisten asenteita seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Kielletään ja peitellään omaa itseä, otetaan jyrkät asenteet muita kohtaan, vaikka samalla muiden erilaisuus kiehtoo. Kujala tuo hahmon eri puolet esille upeasti ja laulaa, kuten aina, lähes jumalaisen hyvin. Kutsuin Kujalaa Rock of Ages -arvostelussani kansallisaarteeksi ja toistan väitteeni.
Hienoa työtä tekevät myös Anna Victoria Eriksson Laaksosen siskona Kaijana ja Jukka Nylund Laaksosen elämänkumppanina Velinä. Kumpikin laulaa hienosti. Kummankin hahmo jää vähän syrjään, eikä ohjaus saa kummastakaan suurempaa otetta, mutta sekä Eriksson että Nylund tekevät minkä voivat ohuiksi jäävillä hahmoillaan. Tosin Erikssonin soolo toisessa näytöksessä on yksi upeimpia kappaleita koko musikaalissa.
Ensemble on pieni, mutte tehokas. Ohjaaja-koreografi Reija Wäre on saanut lavalle upeita tanssikohtauksia, joissa koko näyttelijäkaarti pääsee loistamaan. Eniten mieleen jäivät ensimmäisestä näytöksestä Pimennetyn kaupungin tango ja tukkikohtaus, joista jälkimmäinen palasi ihan uniini. Välillä esitystä katsoessa jäin kuitenkin miettimään, olisiko esitys kuulunut isommalle lavalle Logomo-teatterin sijaan ja olisiko ensemblen pitänyt olla isompi.
Jussi Vahvaselkä ja Jori Sjöroos ovat tehneet upean musiikin esitykseen. Etukäteen julkaistu Glad to be gay soi esityksen lopuksi, vaikka samaa teemaa kuultin aiemminkin. Musiikki on hyvin musikaaleille tyypillistä ja kuljetti tarinaa eteenpäin. Vahvaselkä ja Sjöroos ovat muodostaneet hienon parin, jonka musiikki kannattelee esitystä.
Tuomas Parkkisen libretto on älykäs. Tekstissä on paljon asiaa. Välillä tuntui, että asiaa tuli lyhyessä ajassa vähän liikaakin, jolloin tekstin nerokkuus saattoi mennä paikoitellen ohi. Onneksi esityksessä oli tekstitys, joka auttoi pysymään kärryillä silloinkin, kun kaikesta ei saanut selvää.
Tom of Finland ei ole kuitenkaan täydellinen ja ongelmaton musikaali. Laaksosen hahmo jää pitkälti ilman kritiikkiä. Ja vaikka paljasta pintaa nähdään, tuntuu ettei esitys ollut yhtä ronski ja seksikäs, kuin se olisi voinut olla. Wäreen ohjauksesta puuttui munaa, jolla esitystä mainostettiin. Koreografia oli kuitenkin loistava. Tuomas Lampisen puvustus oli onnistunut. Nahkaa oli sopivasti, mutta samalla muodin eri vuosikymmeniä käytiin onnistuneesti läpi.
Päällimmäisenä Tom of Finlandista jäi mieleen ilo. Ollaan iloisia siitä mitä ollaan. Otetaan muut vastaan sellaisina kuin he ovat. Pidetään hauskaa! Vertasin musikaalia twitterissä seksuaaliseen heräämiseen. Sitä se tavallaan olikin. Teos toimii, ei kenties koko ajan täydellisesti, mutta hyvin hyvin. Kiitokseni koko työryhmälle, joka on saanut esityksen kasaan. Tehtäisiinpä Suomessa useammin tällaisia uusia musikaaleja jatkuvien jukebox-musikaalien sijaan. Koska Tom of Finland on vähintäänkin osoittanut, että meillä riittää osaavaa väkeä!
Kuvat: Otto-Ville Väätäinen/TKT
Kiitokset Turun kaupunginteatterille ilmaisesta lipusta!
No comments:
Post a Comment