25.11.2016
Mikael Saari, Pauliina Saarinen (u/s), Aki Louhela, Mika Kujala, Veeti Kallio, Minna Hämäläinen, Tuukka Raitala, Olli Rahkonen, Petri Rajala, Sofia Arasola, Saara-Elina Partanen, Reetta Korhonen, Kiira Kilpiö
Olen harrastanut aktiivisesti musikaaleja vuodesta 2011. Sitä luulisi tuntevansa jotain genrestä ja tietävänsä mistä pitää. Joskus sitä näkee kuitenkin musikaalin, joka murtaa omat ennakkoluulot. Rock of Ages oli sellainen teos.
Juoni on perinteinen. Poika haluaa rokkitähdeksi, tyttö näyttelijäksi, välille syntyy jännitteitä ja väärinymmärryksiä. Unelmat eivät olekaan helppoja saavuttaa. Tapahtumapaikkana Los Angeles. Paikalla on värikkäitä sivuhenkilöitä. Kasarirokki soi. Jukebox-musikaali!
Turussa Rock of Ages on kuitenkin muuta kuin miltä päälle näyttää. Tarinalla on sydän. Juoni on heppoinen, mutta näyttelijöillä on hauskaa lavalla. He tuovat hahmoihinsa eloa.
Mikael Saari on rokkiurasta unelmoiva Drew. Tämän vastinparina näin Pauliina Saarisen sijaitsemassa Anna Victoria Erikssonia. Kummankin hahmoilla on unelma, jota halutaan lähteä toteuttamaan. Kummallekin tulee ennalta-arvaamattomai esteitä vastaan, mutta tärkeintä on rakkaus. Ja rock 'n roll! Kumpikin lauloi hyvin ja lavalla näytti olevan hauskaa.
Rakkaustarinan vastapainona on tarina viskibaarista, joka uhataan ajaa maan tasalle. Baaria pitävä Dennis Dupree (Mika Kujala) ei halua luopua baarista, jonka saksalaiset isä (Olli Rahkonen) ja poika (Tuukka Raitala) haluavat pois tieltä omien suunnitelmiensa tieltä. Tai ainakin isän suunnitelmien...
Tarinoiden välillä ja välillä niihin osallistuenkin yleisöä kuljettaa kertoja Lonny Barnett (Aki Louhela). Miten loistava kertojahahmo! Tuntui ihan uskottavalta, että Louhela rikkoi neljättä seinää samalla kun oli mukana tarinassa. Myös suhde, joka kehittyi Kujalan ja Louhelan hahmojen välillä tuntui hyvältä. Kornilta ehkä vähän, mutta tämä musikaali ei ota itseään liian tosissaan. Antakaa kannettavan savukoneen, fogmaster viistonnisen, elää! Louhela varastikin show'n hyvin usein lavalla ollessaan. Mika Kujalan voisi mielestäni julistaa jo kansallisaarteeksi. Mikä ääni ja mikä karisma!
Kujalan ja Louhelan hahmojen lisäksi lavalla heräsi eloon myös nuori saksalainen nuorukainen, Franz (Tuukka Raitala). Isäänsä kuuliaisesti seurannut Franz joutuu tarinan myötä kyseenalaistamaan itseään. Raitala tanssii ja laulaa upeasti. Heittäytyminen rooliin oli ihailtavaa ja hahmosta tuli helposti suloisin ja sympaattisin esityksessä. Suklaa ei ole tämän hahmon jälkeen entisensä!
Itsensä löytäminen on yleinen teema, eikä pelkästään musikaalimaailmassa. Rock of Ages osasi kuitenkin olla ottamatta itseään liian vakavasti, vitsailla omalle korniudelleen ja antaa samalla ajateltavaa yleisölle. Annetaan rokin soida ja hyvän mielen ja asenteen voittaa!
Kuvat © Otto-Ville Väätäinen/TKT
Kiitos Turun kaupunginteatterille bloggarilipusta!
No comments:
Post a Comment