Kiitoskirje HKT:n Vampyyrien tanssille

Meinasin kirjoittaa kirjeen ihan käsin, mutta en saanut kerättyä rohkeutta. Joten tämä olkoon sitten julkinen kirje koko Helsingin kaupunginteatterin Vampyyrien tanssille. Olkoon tämä myös viimeinen tähän produktioon liittyvä postaus tässä blogissa.

Minä ja Mikko Vihma, sen jälkeen kun olin nähnyt esityksen 11. kerran

Näin Vampyyrit Peacockissa 16 kertaa. Minusta taisi tulla näyttelijöillekin tuttu kasvo katsomossa sinisine hiuksineni. Varsinkin sen jälkeen kun siitä tuli yleistä tietoa, että tulin Oulusta asti aina vain uudestaan. Tämä produktio toi minulle energiaa, kun olin väsynyt elämääni. Se voimaannutti minua, kun en muuten jaksanut nousta ylös sängystä. Sain musikaalista voimaa hakeutua hoitoon masennukseni kanssa. Kun viimein pääsin hoitoon, hyppäsin taas öisen bussin kyytiin katsomaan Vampyyreitä. Hoitaja kun käski tehdä jotain, josta tulee hyvä mieli.

Minä ja Samuel Harjanne Vampyyrien ilta vol 2:ssa.

Kiitos jokaisesta esityksestä. Kiitos jokaisesta professorin löytämästä kirjasta. Kiitos jokaisesta laulusta. Jokaisesta vitsistä. Jokaisesta valkosipulista. Jokaisesta puremasta (itselle niitä osui viisi). Kiitos jokaisesta vitsistä. Kiitos kun teitte lavalla jotain näin upeaa ja tarjositte fanille jokaisella kerralla jotain uutta. Kiitos jokaisesta vitsistä, jolle saitte minut nauramaan. Onko väärin myös kiittää kyynelistä, joita vuodatin yleisössä?

Minä ja Anna Victoria Eriksson Vampyyrien ilta vol 2:ssa

Kiitos Vampyyrien illoista. Ja kaikista muistakin kerroista, kun joku näyttelijä jäi moikkaamaan esityksen jälkeen. Pienestä sitä tuleekin onnelliseksi. Elämäni parhaita kokemuksia oli päästä tanssimaan Vampyyrien kanssa lavalla. Ja satunnaiset vilkutukset lavalta ilahduttivat minua.

Minä ja Jonas Saari Vampyyrien ilta vol 2:ssa

Vampyyrien tanssi muutti minua. Olen rakastanut tätä musikaalia nelisen vuotta, mutta vasta nyt pääsin nauttimaan siitä lavalla täysin rinnoin. Ja olen iloinen, että se oli tämä produktio, joka toi musikaalin takaisin isoksi osaksi elämääni. Teitte tietämättänne niin paljon yhden ihmisen elämälle. Enkä varmaan koskaan voi kiittää tarpeeksi. En varmaan minkään muun esityksen takia olisi raahautunut 600 kilometriä Helsinkiin ja vielä mäkeä ylös Peacockille rasitusmurtumasta kärsineellä jalallani.

Minä ja Miiko Toiviainen

Von Krolock Brüder koristaa nyt asuntoni seinää (kiitos Sami Paasila julisteesta!). Kannan varmaan joskus lähitulevaisuudessa Team Gustav -kangaskassia. Keittiöni on täynnä Vampyyrien illoista ylijäänyttä valkosipulia, jolle pitäisi löytää käyttöä (pitäisikö kokeilla soppaa ja pannaria?). Käsiohjelmia hyllyssäni on nyt kolme. Tietokoneella kansiollinen kuvia näyttelijöiden kanssa. Mielessä on muistoja, joista en pysty luopumaan.

Minä ja Petrus Kähkönen viimeisen esityksen jälkeen

 Kiitos kaikesta. Oli yön tahto, että sille antauduin. En ehkä turmeltunut, mutta en voinut kyllä vastustaakaan.

- Pieta, se sinihiuksinen, joka tuli Oulusta aina vaan uudestaan.

Ensimmäisen kuvan otti Riikka Kiviaho, loput Niina Markkanen. Kiitos teillekin kaikista yhteisistä Tansseista.