Kaksi kreiviä

Olen nähnyt Vampyyrien tanssin nyt 13 kertaa Helsingin kaupunginteatterissa. Eikä haittaa yhtään, että olen nyt bloggaamassa aiheesta neljättä kertaa. Olen joka kerta löytänyt siitä uusia puolia ja yksityiskohtia, joten puhuttavaa riittäisi. Mutta sen sijaan, että puhuisin yksityiskohdista, ajattelin tarttua yhteen eniten twitterin puolella keskustelluista aiheista.

Kumpi kreivi on parempi?

Vampyyrien tanssissa on tuplamiehitys. Suunnilleen joka toisessa esityksessä kreivi von Krolockin viittaa kantaa Mikko Vihma ja joka toisessa Jonas Saari. Olen nähnyt kummatkin useaan otteeseen roolissa (Vihma kuudesti ja Saaren seitsemästi). Olen päässyt seuraamaan kummankin kehitystä roolissa ensi-illasta alkaen. Kumpikin ansaitsee kehuja roolisuorituksestaan, mutta twitterissä fanit ovat jakautuneet selviin leireihin sen mukaan, kummasta kreivistä pitää enemmän.

Mikko Vihman kreivillä on enemmän faneja. Ihan syystäkin. Vihma tuntuu paikoin jopa lipuvan lavaa pitkin liikkuessaan ja hän on kahdesta kreivistä enemmän aristokraatin näköinen. Vihma laulaa upeasti. Kreivi on ihanan kylmä Sarah'aa kohtaan. Mutta jos minulta kysytään, niin Vihman kreivistä puuttuu tarttumapintaa. Millainen kreivi on kuorensa alla? Aiheutuuko Sarah'n kohtaamisesta kreiville minkäänlaista sisäistä ristiriitaa vai onko kreivin ainoa tarkoitusperä alusta asti saada tavallista nätimpi annos ruokaa? Jälkimmäinen tulkinta käy minulle ihan hyvin.

Jonas Saari on kahdesta kreivistä nuorempi. Minuun suuren vaikutuksen tekee Saaren ääni. Siinä ei ole samanlaista rock-vivahdetta kuin Vihmalla (mikä sopii rooliin), mutta se tunteen määrä mikä äänestä välittyy on saanut minut niin valumaan penkiltäni kuin itkemään hillittömästi. Saaren kreivi on myös hienovaraisempi. Tulkinta on myös romanttisempi. Ehkä Saaren kreivi toivoisi voivansa ainakin tiettyyn pisteeseen muuttaa tapojaan, mutta lankeaa lopulta silti verenhimon valtaan. Ja sitten Sarah on enää vain ruokaa. Sammumaton polte on Saaren kreiville käänne. Kappale käy läpi kreivin historiaa ja samalla se näyttää Saaren kreivistä toisen puolen.

Kun Vihma on kreivinä, huomioni kiinnittyy selvästi enemmän Alfrediin (ilmiömäinen Petrus Kähkönen!) ja Alfredin tarinaan. Kun Saari esittää kreiviä, on huomioni jakautunut enemmän kahtia kreivin ja Alfredin välillä, oli Alfredin roolissa Kähkönen tai äärimmäisen suloinen Miiko Toiviainen. Minulle Vampyyrien tanssi on muutenkin ennen kaikkea Alfredin kasvutarina. Varsinkin HKT:llä hahmolle on annettu tilaa, mistä olen iloinen.

Twitterissä leirit kreivien välillä ovat varsin epätasaiset. Suurin osa pitää enemmän Vihmasta. Se heille suotakoon, ymmärrän hyvin miksi hänen kreivinsä sopii monelle paremmin. Joten älkää nyt kukaan suuttuko "virheellisestä" mielipiteestäni, mutta minussa Jonas Saaren kreivi herättää enemmän tunteita. Minulle hänen tulkintaansa on myös helpompi tarttua. Kyseessä on kuitenkin makuasia ja molemmat kreivit ovat loistavia. Jokaiselle jotakin.

Vampyyrien tanssi pyörii 27.4. asti Linnanmäen Peacock-teatterissa. Lämpimästi suosittelen katsastamaan tämän musikaalin niin kauan kuin esityksiä vielä riittää!

Kuvat © Mirka Kleemola/Helsingin kaupunginteatteri

(niin kukas sitten on oikeasti vampyyrien vampyyri ja kreivien kreivi? Jos minulta kysytään, niin Jyri Lahtinen Seinäjoen Vampyyrien tanssista.)