Takaa naamioiden kenties löytyy ihminen

Ensin pyydän anteeksi hiljaiseloani. En ole henkilökohtaisista syistä saanut kirjoitettua teatterista mitään, vaikka olen useammankin esityksen nähnyt. Sitten siirrytäänkin itse asiaan

Jekyll & Hyde 30.04.2013 ja 31.08.2013
Turun Kaupunginteatteri
Riku Nieminen, Anna Victoria Eriksson, Jennie Storbacka, Severi Saarinen, Mika Kujala, Lauri Ketonen/Juha Antikainen, Jukka Aaltonen, Riitta Salminen, Petri Rajala, Mikko Jokinen, Mikael Haavisto, Minna Hämäläinen ja ensemble

Tohtori Henry Jekyll toivoo löytävänsä keinon parantaa isänsä ja päätyy tekemään itsellään ihmiskokeen. Kokeen seurauksena hän herättää pahan puolensa, herra Edward Hyden. Kun Jekyllin sydämestä kilpailevat kihlattu Emma ja hurmaava prostituoitu Lucy, soppa on valmis.

Jekyll & Hyde on tarinana ihanan monipuolinen. Musikaali perustuu Robert Louis Stevensonin romaaniin Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta tiedän musikaalin tehneen paljonkin muutoksia alkuperäiseen tarinaan. Musikaali muodostaa kuitenkin ehjän kokonaisuuden, joka toimii Turussa kuin unelma.

Ensimmäinen kertani Turun kaupunginteatterissa olikin Jekyll & Hyde ensimmäisestä rivistä. Reaktioni oli hyvin samanlainen kuin kahden ystäväni eilen. Väliajalle poistuin suu auki ja lopuksi sitä huomasi osoittamassa suosiota seisaaltaan. Jo ensimmäisen kerran jälkeen olin varma, että tässä on loistava osoitus suomalaisesta musiikkiteatterista. Mutta mikä tässä sitten viehättää niin paljon?

Ensimmäisenä syynä voisi sanoa erittäin toimivan näyttelijäntyön. Tiedän ihmisiä, jotka olivat skeptisiä Riku Niemisestä kaksoispääroolissa. Itse olen nyt kahden kerran jälkeen todennut, että epäilyksille ei ollut sijaa. Nieminen loistaa ja tekee hypyn Putous-imagostaan vakavaan rooliin. Nieminen ei ole välttämättä Suomen paras laulaja, mutta näyttelijänä hän on erinomainen, enkä voi olla hämmästelemättä hänen kehonhallintaansa. Pienet erot Jekyllin ja Hyden välillä tulevat Niemisen roolisuorituksen kautta selkeästi esille.

Anna Victoria Eriksson loistaa Lucyn roolissa. Erikssonin kaunis ääni pääsee oikeuksiinsa Lucyn sooloissa. Aiemmin olen nähnyt Anna Victoria Erikssonin Les Misérablesissa ja Aladdinissa, joissa hän oli loistava molemmissa, mutta Lucyn rooli tuntuu sopivan hänelle kuin nenä päähän.

Toinen naispääosan esittäjä, Jennie Storbacka, oli minulle ennestään tuttu Åbo Svenska Teaterin HAIR:sta. Sääli että Strobackan esittämä Emma jää pintapuolisemmaksi kuin Erikssonin Lucy. Tämä johtuu lähinnä käsikirjoituksesta.

Kaikista eniten ihastuin kuitenkin Severi Saarisen Uttersoniin. Vaikka Uttersonilla ei ole älyttömiä määriä aikaa näyttämöllä ja hahmolle on jäänyt osaksi laukua vitsejä, kiitos Saarisen, hahmossa on syvyyttä. Varsinkin toisessa näytöksessä Uttersonin ja Hyden kohtaaminen saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Kiitoksensa saakoot myös Mika Kujala Danvers Carew'na ja Minna Hämäläinen Nellienä. Kummankin persoonallinen ääni ja hieno näyttelijäntyö toivat lisää syvyyttä heidän hahmoihinsa.

Eniten voimaa Turussa on kuitenkin joukkokohtauksissa. Toisen näytöksen avaava "Murha, murha" on ehdottomaksi yksi upeimpia kokemiani musikaalinumeroita. Ensemble loistaa aina ollessaan lavalla. Upeasti tehdyt puvut ja toimiva lavastus saivat niin minut kuin seuralaiseni eilen syöksymään sisälle tarinaan.

Jos roolitus on onnistunut, niin on myös lavastus ja valaistus. En ole aiemmin nähnyt samassa mittakaavassa yhtä toimivaa ja samalla upean monimutkaista lavastusta. En olisi millään tahtonut saanut tarpeekseni Jekyllin työhuoneen tuijottamisesta. 

Ohjaaja Tuomas Parkkisen tuoma realistinen kuvaus addiktiosta toi paikoittain mieleen itseni omine addiktioineni. Tarinan kulussa on jotain ongelmia ja itse jäin kaipaamaan erityisesti Emman hahmoon lisää syvyyttä. Ja kenties addiktion olisi voinut esittää vahvemmin. Toinen katselukerta sia kuitenkin huomaamaan Niemisen näyttelemisessä niitä nyansseja, joita jäin tiedostamatta kaipaamaan edellisellä kerralla. Ehkä ne olivat siellä jo silloin, mutta en vain kiinnittänyt asiaan huomiota.

Turun kaupunginteatteri on tuonut lavalle todellista teatterin taikaa, joka sai minut hullaantumaan toisellakin kerralla yhtä paljon kuin ensimmäiselläkin. Minut taitaa löytää katsomosta vielä kolmannenkin kerran ellei jopa useamman.

Kuvat © Robert Seger

P.S. havahduin kesken ensimmäisen näytöksen miettimästä, miten olisin vastannut tietyn katkelman perusteella äidinkielen tekstitaitokokeeseen kysymykseen Jekyllin ja Uttersonin välisestä suhteesta. Hyvin on äidinkielenopettaja aivopessyt. Jos olisi lähdemateriaalia käytettävissä, voisin melkein kirjoittaa sen.

Esitykset 2012

21.1.2012 Les Misérables 

(Åbo Svenska Teater)

11.2.2012 Les Misérables 

(Åbo Svenska Teater)

24.3.2012 Dance of the Vampires 

(Seinäjoen kaupunginteatteri)

24.4.2012 Kristina från Duvemåla

 (Svenska Teatern)

30.4.2012 Fitness - Light opera 

(Åbo Svenska Teater)

1.5.2012 Musical concert

 (Seinäjoen kaupunginteatteri)

12.5.2012 Seitsemännen portaan enkeli 

(Hämeenlinnan teatteri)

xx.7.2012 Calamari Union 

(Jokiteatteri)

xx.7.2012 Peter Pan

 (Ryhmäteatteri)

9.8.2012 Aladdin 

(Aleksanterin teatteri)

24.8.2012 Jesus Christ Superstar in concert 

(Sibeliustalo)

7.9.2012 Veriveljet 

(Tampereen teatteri)

9.9.2012 Aladdin 

(Aleksanterin teatteri)

22.09.2012 Next to Normal 

(Wasa Teater)

25.10.2012 Viulunsoittaja katolla 

(Helsingin kaupunginteatteri)

10.11.2012 Next to Normal 

(Wasa Teater)

01.12.2012 Kristina från Duvemåla 

(Svenska Teatern)

30.12.2012 HAIR 

(Åbo Svenska Teater) 

Mitähän tänä vuonna seuraa?

Kuvat: Nana Simelius, Cata Portin, Matti Rajala, Harri Hinkka, Tapio Vanhatalo, Robert Seger, Frank A. Unger ja Ari Ijäs

Les Misérables and its comeback

Les Misérables - info event 29.11.2012
Tampereen Teatteri

På svenska 

Sören Lillkung

I våras fick vi vet att Tampereen Teatteris nästa musikal skulle va Les Misérables. Så igår var jag på press info evenemang av denna musikal.

Premiär: 13.9./14.9.2013

I rollerna:
Jean Valjean: Tero Harjunniemi/Petja Lähde
Javert: Sören Lillkung
Fantine: Ele Millstref
Marius: Tomi Metsäketo
Cosette: Sarah Nedergård
Éponine: Saara Lahtonen/Pia Piltz
Thénardier: Ville Majamaa
Mme. Thénardier: Ritva Jalonen
Enjolras: Samuel Harjanne/Lauri Liiv
Ensemble: Aleksi Aromaa, Topi Lehtomäki, Jonas Saari, Aki Haikonen, Kristian Snellman, Kim Willman, Mikaela Saari, Heikki Mäkäräinen, Mikko Siltala, Arttu Ratinen, Kai Bäckström, Samuel Harjanne/Lauri Liiv, Emmi Kangas, Sonja Pajunoja, Erica Askolin, Eeva Hakulinen, Katja Sirkiä, Melanie Rosas, Pia Piltz/Saara Lehtonen

Regi: Georg Malvius
Kapellmästare: Jussi Vahvaselkä
Dekor och kostym: Ellen Cairns
Koreografi: Igor Barberic
Ljus: Palle Palmé

Föreställningar från onsdag till lördag från september till november och från februari till maj.

Sören Lillkung, Tomi Metsäketo och Samuel Harjanne har arbetade i all tre produktionerna som har varit i Finland: i Helsingfors stadsteater 1999, i Åbo Svenska Teater 2010 och nu i Tammerfors. Lillkung och Metsäketo har alltid gjort samma roller när Harjanne har varit en av barn i musikal, Gavroche. I Åbo Svenska Teater var han blad annat Feuilly och Enjolras. Både Metsäketo och Lillkung säger att de har inte blivit trötta med Les Misérables.
Av alla rollerna tre har två skådespelarna: rollerna av Jean Valjean, Éponine and Enjolras.

Regissören, Georg Malvius, sade att denna produktion i Tampereen teatteri är hans fjärde gång med Les Misérables och femte skulle vara i Århus, Danmark. Förre produktionerna har varit i Estland, i Tyskland och i Åbo. Malvius också sade att för honom Les Misérables är en "ofärdig kärlek". Han anser att huvudroller, Jean Valjean och Javert, är två sidor av samma person.

Les Misérables har varit två gånger i Finland, senaste var i Åbo. Tampereen Teatteris produktion ska bli liksom produktionen i Åbo Svenska Teater, eftersom truppen är nästan samma som var i ÅST. Nya skådespelare, ny scen och annorlunt språk ska ge olikheterna mellan två produktionerna. Musikalen ska okså vara textad på engelska och kanske på andra språk också.
Finska översättning ska vara samma som var i Helsingfors men små förändringar skulle göras. Översättare är Jukka Virtanen.

Men hur kom Les Misérables till Tampereen teatteri? Teaterchefen i ÅST, Joachim Thibblin, pratade med Tampereen teatteris chef Reino Bragge. Efter succé i ÅST, kunde man göra musikalen på finska i Tammerfors. Bragge sade att Les Misérables ska bli en stor sak i teater. Man ska visa inte andra pjäser på stora scenen när Les Misérables är spelat.
Bragge också sade att de försöker att göra ett fenomen av Les Misérables med Finnkino. Filmen av musikalen har sin premiär i December men den kommer till Finland i februari. Både Bragge och Malvius var ivriga om filmen.

Jag ska följa om det lyckas med fenomenet. Jag ska skriva mera efter jag har sett musikalen nästa år. Hur ska det bli, kan det bli lika speciellt för mig som det var i ÅST och kan man verkligen göra nästan samma sak igen i samma land och vara succé? Vem vets.

In English

Georg Malvius

Last spring we got to know that Tampereen teatteri's next musical would be Les Misérables. So, I was at the info event yesterday.

Premiere: 13.9./14.9.2013

Roles:
Jean Valjean: Tero Harjunniemi/Petja Lähde
Javert: Sören Lillkung
Fantine: Ele Millstref
Marius: Tomi Metsäketo
Cosette: Sarah Nedergård
Éponine: Saara Lahtonen/Pia Piltz
Thénardier: Ville Majamaa
Mme. Thénardier: Ritva Jalonen
Enjolras: Samuel Harjanne/Lauri Liiv
Ensemble: Aleksi Aromaa, Topi Lehtomäki, Jonas Saari, Aki Haikonen, Kristian Snellman, Kim Willman, Mikaela Saari, Heikki Mäkäräinen, Mikko Siltala, Arttu Ratinen, Kai Bäckström, Samuel Harjanne/Lauri Liiv, Emmi Kangas, Sonja Pajunoja, Erica Askolin, Eeva Hakulinen, Katja Sirkiä, Melanie Rosas, Pia Piltz/Saara Lehtonen

Director: Georg Malvius
Conductor: Jussi Vahvaselkä
Costume and set design: Ellen Cairns
Choreography: Igor Barberic
Lights: Palle Palmé

Performances will be from Wednesday to Saturday, five times a week starting in September and continuing to the end of November and then returning in February and continuing to May.


Sören Lillkung, Tomi Metsäketo and Samuel Harjanne have been in all three productions in Finland: in Helsinki citytheatre in 1999, in Åbo Svenska Teater in 2010 and now in Tampere. Lillkung and Metsäketo have always been in same roles, when Harjanne has been one of the kid actors as Gavroche in Helsinki, and i.a. Feuilly and Enjolras in ÅST production. Both Lillkung and Metsäketo said that they aren't tired with Les Misérables.
Roles of Jean Valjean, Éponine and Enjolras have double casting.

Director, Georg Malvius, said that this production in Tampere would be his fourth production of Les Misérables. The fifth will be in Århus in 2014. Earlier productions have been in Estonia, Germany and in Turku. Malvius said also that Les Misérables is unfinsihed love for him. He sees the main roles of Jean Valjean and Javert like two sides of same person.

This is the third time Les Misérables come to Finland. Last time was in Turku. The crew is almosts ame as it was in ÅST production and the production in Tampereen teatteri will be based on the ÅST version. New actors, new stage and different language will make some differences between two productions. Musical will also have translation at least in English and maybe in other languages too.
The Finnish translation is made by Jukka Virtanen. It will be same as it was in Helsinki citytheatre but some differences might be made.


But how did Les Misérables come to Tampereen teatteri? The manager of Åbo Svenska Teater, Joachim Thibblin, said to Tampereen teatteri's manager, Reino Bragge, that after the huge success in there, the musical could be done in Finnish too. Bragge said that the musical will be a big thing to the theatre. No other plays will be played on the big scene at the same time as Les Misérables.
Bragge told also that they will try to me a phenomenon of Les Misérables with Finnkino. New movie version of Les Misérables, based on the musical, will have it's world-premeire in 25th December. It comes to Finland in February. Both Bragge and Malvius were excited about the movie.

I'll try to follow how it works with the phenomenon and I will write more after seeing the musical next year. How will it be, will it be as special as the ÅST production was for me and is it really possible to make the same thing again in the same country and be success? Who knows.

Suomeksi

Tomi Metsäketo

 Viime keväänä saimme tietää koelaulutilaisuuden tullessa julki, että Tampereen teatterin seuraava musikaali tulisi olemaan Les Misérables. Eilen olin infotilaisuudessa kuulemassa lisää.


Ensi-ilta: 13.9./14.9.2013

Rooleissa:
Jean Valjean: Tero Harjunniemi/Petja Lähde
Javert: Sören Lillkung
Fantine: Ele Millstref
Marius: Tomi Metsäketo
Cosette: Sarah Nedergård
Éponine: Saara Lahtonen/Pia Piltz
Thénardier: Ville Majamaa
Mme. Thénardier: Ritva Jalonen
Enjolras: Samuel Harjanne/Lauri Liiv
Ensemble: Aleksi Aromaa, Topi Lehtomäki, Jonas Saari, Aki Haikonen, Kristian Snellman, Kim Willman, Mikaela Saari, Heikki Mäkäräinen, Mikko Siltala, Arttu Ratinen, Kai Bäckström, Samuel Harjanne/Lauri Liiv, Emmi Kangas, Sonja Pajunoja, Erica Askolin, Eeva Hakulinen, Katja Sirkiä, Melanie Rosas, Pia Piltz/Saara Lehtonen

Ohjaus: Georg Malvius
Kapellimestari: Jussi Vahvaselkä
Puvustus ja lavastus: Ellen Cairns
Koreografia: Igor Barberic
Valot: Palle Palmé

Esityksiä on keskiviikosta lauantaihin, viidesti viikossa. Syyskausi on syysuusta marraskuuhun, joulutauon jälkeen esityksiä on helmikuusta toukokuuhun.

Näyttelijöistä Sören Lillkung, Tomi Metsäketo ja Samuel Harjanne työskentelevät kolmatta kertaa saman musikaalin parissa Suomessa. Kaikki kolme ovat olleet mukana aiemmissa Suomen produktioissa: Helsingin kaupunginteatterissa 1999-2000, Åbo Svenska Teaterissa 2010-2012 ja nyt Tampereella. Sekä Lillkung että Metsäketo ovat olleet joka kerta samoissa rooleissa, kun Harjanne on siirtynyt lapsinäyttelijästä (roolina Gavroche) Åbo Svenska Teaterin Feuillyn rooliin ja lopulta Enjolras'ksi.
"Ei tähän kyllästy," vakuuttelivat molemmat Metsäketo ja Lillkung.
Kolmessa pääroolissa on kaksoismiehitys. Jean Valjeanin roolissa nähdään Tero Harjunniemi ja Petja Lähde, Époninen roolin esittävät Saara Lehtonen ja Pia Piltz, kun Enjolras'n roolia tähdittävät Samuel Harjanne ja Lauri Liiv.

Ohjaaja Georg Malvius kertoi tämän olevan hänen neljäs kertansa ohjaamassa Les Misérablesia. Viides ohjaus tulee olemaan Århusissa vuonna 2014. Aiemmat ohjaukset on nähty Virossa, Saksassa ja Turussa. Malvius kertoi myös, että Les Misérables on hänelle keskeneräinen rakkaus. Ajatus Jean Valjeanista ja Javertista saman ihmisen kahtena eri puolena saa hänet palaamaan esityksen pariin uudelleen ja uudelleen.

Les Misérables palaa Suomen teatterilavoille nyt kolmannen kerran. Edelliskerta Turussa, Åbo Svenska Teaterissa, jättää jälkensä uuteen produktioon. Tampereen teatterin versio tulee pohjautumaan ÅST:n versioon. Tekijätiimi on lähes sama, mutta ohjaaja vakuutteli eroavaisuuksia tulevan uuden lavan, kielen ja näyttelijöiden kautta. Esitys tullaan tekstittämään ainakin englanniksi.
Suomenkielisen käännöksen on tehnyt Jukka Virtanen. Se on sama, jota käytettiin Helsingin kaupunginteatterissa 1999. Joitain muutoksia saatetaan tehdä, mutta käännös pysyy samana.

Mutta kuinka Les Misérables lopulta päätyi Tampereen teatteriin? Åbo Svenska Teaterin johtaja, Joachim Thibblin, oli puhunut Tampereen teatterin johtajan Reino Braggen kanssa ja ehdottanut Les Misérablesin tekemistä suomeksi Tampereella. Musikaalin ÅST:ssa saaman suuren suosion jälkeen se päätettiin tehdä Tampereella. Braggen mukaan musikaali tulee olemaan kova voimanponnistus teatterille. Päänäyttämöllä ei esitetä muita esityksiä kuin Les Misérablesia.
Bragge kertoi myös aikomuksesta tuoda "Les Misérables -ilmiö" Tampereelle. Musikaalin pohjalta tehty elokuva tulee maailmanensi-iltaan 25.12.2012, Suomen ensi-ilta on 22.2.2013. Ilmiötä on tarkoitus luoda yhdessä Finnkinon kanssa. Sekä Bragge että Malvius odottivat innolla elokuvaa.

Pyrin seuraamaan ilmiön kehittymistä musikaalia odottaessa ja sen aikana. Arvostelu tulee ensi syksynä, kun musikaalin olen nähnyt. Millainen se on, voiko se olla samaalla tavalla erikoinen minulle kuin ÅST:n produktio oli ja onko mahdollista saada esitys todella menestymään, kun sen edeltäjänä olleen produktion sulkemisesta ei ole kauhean kauan? Kuka tietää.

Pics by me

Rikas jos mä oisin mies

Viulunsoittaja katolla 25.10.2012
Helsingin kaupunginteatteri
Esko Roine, Ritva Jalonen (u/s), Anna-Maija Tuokko, Raili Raitala, Marika Westerling, Leenamari Unho, Antti Lang, Tuukka Leppänen, Eero Saarinen, Risto Kaskilahti, Matti Olavi Ranin ja ensemble

Suomen suosituin musikaali. Varma kassamagneetti. Pääroolissa tunnettu näyttelijä.
Helsingin kaupunginteatterin esityskauden 2012-2013 suurmusikaalia voidaan kuvailla muun muassa näin. Mutta voisinpa itse lisätä vielä muutaman kuvauksen.
Puuduttava. Innoton. Raskaimmat aiheensa olankohautuksella ohittava esitys, joka jättää toivomaan enemmän.

Viulunsoittaja katolla kertoo köyhästä maitomiehestä Tevjestä (Esko Roine) ja tämän perheestä. Tevje toivoo saavansa tyttärensä juutalaisten perinteiden mukaisesti naimisiin. Tämä aiheuttaa ongelmia kolmen vanhimman tyttären kanssa. Vanhin Tzeitel (Anna-Maija Tuokko) halajaa naimisiin köyhän räätälin Motel Kamzoilin (Antti Lang) kanssa, vaikka isä Tevje ja äiti Golde (Ritva Jalonen) muuta toivovat. Toinen tytär, Hodel (Raili Raitala), löytää toisen puolikkaansa Perchikistä (Tuukka Leppänen), matkustelevasta nuoresta miehestä. Kolmas tytär Chava (Marika Westerling) on isälle ongelmallisin, kun kosija ei olekaan juutalainen. Tsaarin Venäjällä juutalaisilla ei ole helppoa ja uudet tuulet puhaltavat jopa perinteikkääseen Anatevkaan

Minulla ei ole pahaa sanottavaa näyttelijöistä. Esitys viedään läpi rautaisella ammattitaidolla ja yksilösuoritukset onnistuvat. Esko Roineen karisma pitää esityksen kasassa, silloinkin kun se muuten ontuisi. Anna-Maija Tuokko, Raili Raitala ja Marika Westerling ovat vakuuttavia nuorina rakkautta halajavina tyttärinä. Tuukka Leppäsen ääni on aina yhtä upea ja soi kauniisti yhteen Raitalan äänen kanssa yhteisessä kappaleessa. Ensemblessä on voimaa ja joukkokohtaukset täyttävät ison lavan.

Suuri lava tuo suuren lavan vaikeudet. Vaikka lavasteet ja valot auttavat, yksin lavalla seisova näyttelijä näytti pieneltä ja yksinäiseltä jopa toisesta rivistä katsottuna. Mutta samalla suuri lava sai aikaan selkeän käsityksen kyläilmapiiristä, kaduista talojen välissä ja loi todellista tilantuntua. Tähän ei pienempi nyättämö olisi välttämättä kyennyt samalla tavalla. Puvustus oli toimivaa ja pienet yksityiskohdat toivat näyttävyyttä.

Lähtömateriaali on mitä on, enkä ole siihen ole koskaan tykästynyt. Mutta ohjaajan visio jätti minusta pois suuret kysymykset eriarvoisuudesta. Ohjaaja Hans Berndtsson loi HTK:n vuoden 2010-2011 musikaaliin, Wickediin, mukaan paljon ajankohtausua piirteitä ja jopa yhteiskuntakritiikkiä. Tämä kaikki oli poissa Viulunsoittajassa. Kepeä tarina, jonka suurin pointti tuntui olevan vain tytärten naittaminen. Chavan kielletty avioliitto kristityn Fedkan kanssa ja juutalaisten ajaminen kodeistaan tuntuivat vain siirtyvän syrjään olankohautuksella. Kun esitys viimein oli lopussa, rukouksen lisääminen loppuun ei saanut loppua tuntumaan lopulta. Kaunishan se oli lopetukseksi, mutta se ei tuonut oikein lopun tunnelmaa.

Viulunsoittaja katolla sai Suomen ensi-iltansa juurikin Helsingin kaupunginteatterissa 1966, vain kaksi vuotta kantaesityksensä jälkeen. Yli 40 vuotta myöhemmin musikaali saapui takaisin sille näyttämölle, josta se siirtyi kesäteattereiden kuninkaaksi. Niin ammatti- kuin amatööriproduktioiden suosima musikaali ei ollut ensimmäisenä mielessä veikkaillessa HKT:n tämän vuoden musikaalia. Eikä se ollut ensimmäisenä katsomislistallakaan, kun tieto saapui. Enkä nytkään menisi sitä uudemman kerran katsomaan.

Miksi?
Suurin syy on Helsingin kaupunginteatterin lippujärjestelmä. Olen opiskelija ja rakastan teatteria. Tunnen oloni hiukan sorretuksi aina kaupunginteatterin sesonkikaudella, kun mitkään edut eivät ole voimassa. En voi ostaa opiskelijalippua, joten maksan peruslipun hinnan. Köyhänä opiskelijana se tuntuu kukkarossa, eikä edes vähän. Sesonkihintajaksolla en haluaisi lähteä kaupunginteatterille päinkään, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen. Minulla oli lahjakortti tuhlattavana ja totesin, että kai se on pakko nähdä. Perus- ja etuhintajaksoilla hinnat ovat siedettäviä. Tällä hetkellä kovimmat hinnat Suomen musikaalimaailmassa pyydetään Svenska Teaternin Kristina från Duvemålassa, mutta ei Viulunsoittaja sesonkihintajaksolla kauas jää, kun lippu maksaa 59€. Kallista? Kyllä.
Viulunsoittaja katolla ei ole ollut minusta koskaan järin kiinnostava. Eikä tämä tulkinta kosketa. Väliajan alkaessa totesin hiljaa mielessäni, että kylläpäs tässä on puutunut olo. Eikä se olo helpottanut väliajan jälkeenkään. Ehkä tämä ei vain ole minun juttuni.

Ainoa syy, miksi voisin harkita lähtöä uudestaan, on näyttelijäkaarti. Useampaa kuin yhtä näyttelijää olen ihastellut itselleni sopivimmissa musikaaleissa aiemmin, eivätkä nämä samaiset ihmiset petä oletuksiani. Muutama uusi tuttavuus tämän musikaalin kautta tuli, eivätkä hekään olleet missään nimessä huonoja. Mutta voiko hyvä näyttelijäntyö pelastaa esityksen, joka ontuu useista muista paikoista? Ei ainakaan tällä kertaa.

Kuvat © Tapio Vanhatalo

Osamaksuelämästä, varmaa ei voi saada tästä

Veriveljet, 7.9.2012
Tampereen Teatteri
Rinna Paatso, Sami Hintsanen, Jussi-Pekka Parviainen, Martti Manninen, Risto Korhonen, Saara Lehtonen, Elina Rintala ja ensemble

Veriveljet on musikaali, josta olen kuullu laajan skaalan mielipiteitä. Osa pitää siitä paljon, osa taasen ei. Odotukseni eivät olleet järin korkealla, mutta olin valmis yllättymään positiivisesti. Tämä oli ensimmäinen kertani Tampereen teatterissa ja odotin mielenkiinnolla näkeväni salin, jossa tulisin viettämään paljon aikaa ensi vuoden syksynä, kiitos Les Misérablesin.

Takaisin Veriveljiin. Musikaalin on kirjoittanut Willy Russell alunpeirn koulunäytelmäksi, josta hän muokkasi myöhemmin täysipitkän musikaalin. Ensi-ilta oli 1983 Liverpoolissa, josta se siirtyi Lontooseen. Uusinta ensi-ilta esityksestä oli 1988 ja se on pyörinyt siitä asti Lontoossa, kunnes tänä syksynä on sen vuoro sulkeutua.
Tarina kertoo rouva Johnstonesta, yksinhuoltajaäidistä, jolla on monta lasta ruokittavanaan. Kun hän saa kuulla odottavansa kaksosia, hän lupautuu antamaan toisen lapsistaan työnantajalleen, rouva Lyonsille kasvatettavaksi. Kaksospojat kasvavat erillään tietämättä olevansa veljeksiä, kunnes kohtaavat ensimmäisen kerran lapsina. Heistä tulee parhaat ystävät, joiden side kestää läpi elämän. Toinen kasvaa köyhyydessä, toinen rikkaamman perheen ainoana poikana. Lopulta on aika tasata tilit.

Saliin astuessa ensimmäisenä huomion kiinnitti lavastus. Se oli upea. Lavastuksen toimivuus on tärkeää esityksen kannalta, Veriveljissä lavastus toi mielenkiintoisen sävyn koko esitykseen. Puvustus toimi hyvin ja aikakauden näki hyvin.

Kaasti on pieni, mutta energiaa on enemmän kuin joissain isomman skaalan produktioissa, jotka olen nähnyt. Energia oli käsinkosketeltavaa, sääli ettei kaikkialla koe samanlaista. "Olemme sulautuneet hyvin yhteen, meistä on tullut tiivis porukka", kertoo Elina Rintala käsiohjelmassa. Ja sen näki. Kaastissa ei ollut heikkoja lenkkejä kun puhutaan näyttelemistaidoista.

Rinna Paatso tekee upean roolin rouva Johnstonena. Yksinhuoltajaäiti, joka kantaa jatkuvasti mukanaan syyllisyyttä toisen kaksosen luovuttamisesta toisen huomaan, on tarinan keskiössä. Paatson ääni on tummasävyinen ja sopii hyvin rooliin.

Elina Rintala tekee loistavaa roolityötä rouva Lyonsina, jonka hermot pettävät. Vaikka näyttelijäntaidot ovatkin loistavia, samaa ei voi sanoa äänestä, joka kuulosti hieman nasaalilta. Toisaalta Rintalalla ei ole kovin montaa sooloa, joten näyttelijäntyö kompensoi ääntä.

En ole koskaan ollut Sami Hintsasen fani, mutta olen nähnyt herran nyt kahdesti parin viikon sisään. Ensin Jesus Christ Superstarissa ja nyt Veriveljissä kertojana. Hahmona kertoja on vaikeaselkoinen. Hintsasen kertoja loi uhkaa jo pienillä äänenpainon muutoksilla ja olemuksellaan. Samalla ensimmäisen näytöksen lopulla jammailu toi humoristisenkin sävyn muuten tummasävyiseen hahmoon. Hintsasen ääni on upea, mutta välillä mietin olisiko kertoja voinut tehdä muutakin kuin seistä paikallaan.

Jussi-Pekka Parviainen ja Martti Manninen ovat nimiä, jotka merkitsen korvan taakse tulevaisuutta varten. Molemmat olivat loistavia kaksospoikina Mickeynä ja Eddienä. Kummallakin on hieno lauluääni, mutta Mannisen avatessa suunsa lauluun, ilmeeni taisi olla näkemisen arvoinen. Herran jestas mikä ääni! Näistä kahdesta näyttelijästä kuullaan vielä.

Ensemble toimi loistavasti yhteen ja ääni oli voimakas. Risto Korhonen on komedian mestari, hyvin pienet asiat tekivät hänen suorituksestaan Sammyna unohtumattoman.

Veriveljien ongelma ilmenee kunnolla vasta toisessa näytöksessä. Väliajalla sanoin seuralaiselleni: "Yleensä toinen näytös on huonompi kuin ensimmäinen." Olin vähän liiankin oikeassa. Ensimmäinen näytös loi ehjän kokonaisuuden, joka toimi hyvin. Toinen näytös tuntui harppovan liikaa, eikä se muodostanut yhtä hyvää kokonaisuutta. Loppu tuntui tulevan puskan takaa ja hahmojen kokema kehitys aiheutti isoja aukkoja tarinaan.
 Henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei Jukka Virtasen tekstejä tulisi käyttää läheskään niin paljon kuin jo nyt. Veriveljien kohdalla laulujen käännökset olivat jopa kohtuullisnen hyviä Virtasen kääntämien musikaaliliberttojen saralla, mutta kaikesta huolimatta paikoittain olisin toivonut kuulevani vähemmän slangisanastoa ja paremmin rimmaavia kohtia.

Jos et keksi muuta syytä käydä katsomassa tätä esitystä, mene loistavien esiintyjien takia ja yhteiskunnallisen sanoman, joka musikaalilla on antaa. Yhteiskunnallinen epätasa-arvo on aihe, josta on kerrottu monta kertaa. Veriveljet tarjoaa yhdenlaisen näkökulman tähän ongelmaan.

Kuvat: Harri Hinkka, Tampereen teatteri
tampereenteatteri.fi

Too much heaven on their minds

Jesus Christ Superstar in concert, 24.8.2012
Sibelius hall, Lahti
Hannu Lepola, Sami Hintsanen, Saara Aalto, Juha Kotilainen, Sam Huber, Anssi Valikainen and the the ensemble

I have many feelings when people say me something about Jesus andreligion as I'm an atheist. I had tried to listen to the music of Jesus Christ Superstar earlier but because I had no idea what was exactly happening, I didn't find it so amazing. So when I bought my ticket to see the concert version I just thought that maybe now it's time to try to understand this musical.
I love Andrew Lloyd Webber's musicals, but after seeing some parts of JCS on YouTube I wasn't so sure I would like this. I'm glad it proved me wrong. Musical about the life of Jesus and his death doesn't sound so interesting to me, because these things have never interested me.

There was only two weak links in the cast: Saara Aalto as Mary Magdalene and Sami Hintsanen as Judas. Both of them have good voices, but Aalto is more a singer than an actress so she wasn't so good. Sami Hintsanen's voice impressed me, it was better than I thought it would be but he didn't make me feel for Judas at all. Hopefully he will show me his acting skills when I'll see him in the Blood Brothers in few weeks.
Hannu Lepola was amazing as Jesus, I loved his Gethesemane, it was only time during the show when I noticed tears on my cheeks.
But if there wa sone who really got me, it was Anssi Valikainen as Pilate. His voice was great and you could see how he struggled inside while making hard decisions. Great acting skills and his voice was amazing!

This show was great and showed me a different side of he story I've known for a long time but never been really into it. This was just a concert version, so no big sets or anything. Hopefully this musical will come back to Finland as a full staged production.

En helt ny värld

Aladdin - the bilingual version, the premiere 9.8.2012
Director: Samuel Harjanne
Jon-Jon Geitel, Anna Victoria Eriksson, Hanna Mönkäre, Antti LJ Pääkkönen, Markku Nenonen, Ville Erola, Soile Ojala, Jerry Wahlforss, Juha Pihanen, Jucci Hellström and the ensemble   
 

It was February when I heard that Aladdin comes to Finland as a bilingual production. I booked my tickets to the premiere as soon as I could and got seat from the first row.

Aladdin - the bilingual version is the first production of Polar Illusions and it had its premiere yesterday at Aleksanterin teatteri (Alexander's theatre) in Helsinki. It's based on the classic Disney film Aladdin which made me really interested in this production as a Disney fan.

The story is basically the same as in the movie. Aladdin is a street rat who falls in love with princess Jasmine. Jasmine must get married with a prince but she wants to make her mind by herself. She runs away from the palace, meets Aladdin and falls in love. The villain is Jafar, thegrand vizier of the Sultan. Jafar wants to get the magic lamp to become a sultan. Aladdin happens to find the lamp and he meets Genie, who makes him a prince to win Jasmine's heart.
Aladdin and Jasmine live in different worlds but the musical makes it even harder to them to get together. Jafar had wished the Genie that the people of Agrabah can't understand each other because they speak different languages. Jafar and some animals are the only ones who can speak both languages. Aladdin and other people "ordinary" people speak Finnish as people in palace speak Swedish.

The cast was absolutely great! Jon-Jon Geitel was great as Aladdin. I know many people who had crush on Aladdin thanks to the amazing Finnish dub and personally I think Geitel did wonderful job to make the character as lovable as he was in the movie. Anna Victoria Eriksson had previously convinced me as her potrayal of Éponine in Åbo Svenska Teater's Les Misérables where she did the role as the understudy. She did not dissapoint as Jasmine. Her potrayal was beautiful as a princess who wants to make her own decisions. Too bad Jasmine didn't have her own song, I would have like dto hear more of her beautiful voice.
Markku Nenonen made the role of Jafar in a different way as I wished. It's not a bad thing but it made me confused. Jafar was mysterious and evil in the movie. Nenonen's Jafar was more like a comical character which made me laugh. I don't think that's the best way to make this great villain but somehow it worked quite well.

Genie is a character which has been the favourite of mine since the very first time I saw Aladdin mostly thanks to Vesa-Matti Loiri who made the character his own in the Finnish dub. Antti LJ Pääkkönen did well with this iconic role. The character is absolutely hilarious but he has something he wants to become true someday - his own wish. Sadly some of the best jokes of Genie which I remebered from the Finnish dub had been cut in this musical. No baklava nor "ryhmäkuvaan, kimppakivaa!" Even without these jokes Genie was the best of this musical.
Jerry Wahlforss was absolutely hilarious as Jago, I really enjoyed every moment he was on stage. Juha Pihanen was great as the sultan as well as Hanna Mönkäre as Abu.

The show looked very good. Costumes worked well and they were beautiful. Because the musical was based on the Disney film, it was a good decision to make it look like it too. The set was quite simple but it worked well and looked good.

But after all the good things, there was something that wasn't so good. The script didn't use two languages very well. There were few moments when it worked well but basically it could have been possible to use both languages in a better way. The script had some bits and pieces that didn't work well at all and it was the weakest link of the musical.
I would have liked to hear more new songs. We got Jafar singing some new songs but they weren't that good. They weren't like the greatest villain songs of Disney (like Poor Unfortunate Souls from The Little Mermaid or Hellfire from The Hunchback of Notre Dame).

After all the show was great when you forget to think about the weaknesses script and how you would like to more of the evil side of Jafar. Like the director Samuel Harjanne says "This musical is made for the children and all those who have been children once."

Pictures © Matti Rajala
aladdinmusikaali.fi