Kolmas kerta musikaalin kanssa olikin Jyväskylän kaupunginteatterissa. Teos on sama, mutta käsikirjoituksesta on käytössä eri versio ja käännöskin on muutettu. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin samasta musikaalista, vaikkakin kahdesta erilaisesta versiosta. Turun produktiosta kirjoittelin täällä, tällä kertaa keskityn Jyväskylään.
Jekyll & Hyde
Jyväskylän Kaupunginteatteri
Henri Halkola, Saara Jokiaho, Maria Lund, Hannu Lintukoski, Jouni Innilä, Miikka Tuominen, Piia Mannisenmäki, Jouni Salo, Jukka-Pekka Mikkonen, Jorma Böök, Anna-Mari Alaspää, Maija Andersoon, Hannu Hiltunen, Sauli Suonpää + tanssijat ja avustajat
Jekyll & Hyde on musikaali tiedemiehestä, joka haluaa erottaa hyvän ja pahan ihmisessä ja poistaa pahan maailmasta. Tiedemies, tohtori Henry Jekyll, onnistuu kemikaalillaan vain herättämään oman pahan alter egonsa herra Hyden. Seurauksena on murhia ja tohtori Jekyllin sisäinen taistelu herra Hydea vastaan. Mukana on myös tohtorin kihlattu Emma Carew ja portto Lucy Harris, jotka sekoittavat niin Jekyllin kuin Hydenkin päät.
Musikaalin ensi-illassa kaksoisroolissa Jekyllinä ja Hydena oli Henri Halkola. En väitä Halkolaa parhaaksi mahdolliseksi laulajaksi, mutta ei hän huonokaan ollut. Jekyllinä Halkola oli paikoin agressiivinen, mutta yllättävän sympaattinen. Hydena Halkola ei niinkään loistanut kuin paikoitellen. Liekö kyseessä ollut ensi-illan tuoma jännitys vai jotain muuta, en osaa sanoa.
Maria Lund Lucy Harrisina oli myös toinen kantava voima musikaalille. Lucyn hahmo on kliseinen parempaa huomista toivova laulaja ja prostituoitu. Lund tuo Jokiahon tapaan lisää eloa hahmoonsa myös lavan ulkopuolella. Ja Lucyn esittelevä numero Punarotta-nimisessä kapakassa oli sopivassa määrin riehakas, mutta ei aiheuttanut häpeän tunnetta kertaakaan, mikä on harvinaista tämän musikaalin kanssa. Lucyn puolesta tunsi oikeasti sääliä. Lund on myös erittäin taitava laulaja.
Vaikka tohtori Jekyll tuntui jäävän etäiseksi, musikaali hyödynsi sivuhahmojaan hyvin. Hannu Lintukoski Jekyllin ystävänä herra Uttersonina oli liikuttavan suloinen. Emman isä, sir Danvers Carew, oli myös hyvin rakennettu hahmo ottaen huomioon tämän vähäisen ajan lavalla. Myös Punarotassa lankoja käsissään pitävä Lukki oli herkullisen ilkeä.
Jekyll & Hyde on musikaalina ongelmallinen. Musikaali jättää monia lankoja keräämättä kokoon, eikä selitä kaikkea. Olen lapsesta asti nauttinut aukoista, joita voi itse selittää mielikuvituksellaan, mutta Jekyll & Hyde ei tarjoa katsojalle vihjeitä, joiden avulla täyttää aukkoja. Ja onhan musikaali kliseinen ja sen rakenne hajanainen.
Ja kaikessa ongelmallisuudessaan Jyväskylän kaupunginteatterin Jekyll & Hyde on hyvä produktio. Ensimmäinen näytös kantoi hyvin, tarina eteni sopivalla tahdilla ja musikaalin rakenne toimi. Muutamaa kohtausta lukuunottamatta ensimmäinen näytös oli lähellä täydellistä musikaaliteatteria. Sääli että toinen näytös lässähti varsinkin loppua kohden. Lopun yhteenotto Jekyllin ja Hyden välillä oli heikoimpia lenkkejä musikaalissa, jonka käännekohta kyseisen kohtauksen pitäisi olla. Katsomosta oli vaikea erottaa, kumpi lauloi milloinkin, Hyde vai Jekyll. Halkola yritti varmasti parhaansa, mutta se ei estänyt musikaalia lässähtämästä. Lopun hääkohtaus on antiklimaattinen, eikä se pelastanut edellisen kohtauksen latistamaa tunnelmaa.
Jos vain olisi rahaa ja mahdollisuus, haluaisin nähdä esityksen uudelleen. Teatteri tuppaa kehittymään ensi-illan jälkeen. Haluaisin myös nähdä pääroolissa Joni Leponiemen, joka vuorottelee Halkolan kanssa
Kuvat © Jyri Halttunen/Jyväskylän kaupunginteatteri
