Vaskivuoren lukio/Martinus
Emmi Aaltonen, Benjamin Klemettinen, Jenne Silfverhuth, Petri Huhtala, Vilma Laiho, Henri Haakana, Matti Hirvi, Henri Schröter, Jurri Riikonen, Santtu Repo, Miro Leporanta, Thelma Romu, Elina Sivonen, Ira Venäläinen, Kristoffer Malm, Dora Seitovirta, Anna-Maria Vänskä, Eevi Kaihola, Joe Viljanen, Eevi Rytkölä, Nina Löfqvist, Saara Alatulkkila, Ida Puhalainen, Eetu Nousiainen, Laura Elf + ensemble ja tanssijat
Näin esityksen kutsuvieraana.
Joukko nuoria lähtee viettämään mökkiviikonloppua. Mökillä on kuitenkin tapahtunut aiemmin jotain, joka tulee vaikuttamaan reissuun monella tavalla. Musikaali käsittelee monia nyky-yhteiskunnan ongelmia hellävaroen, mutta ottaen niihin kantaa. Nuorten joukossa on syrjintää, kiusaamista, mielenterveysongelmia, rakkautta ja menettämisen tuskaa. Nykynuorten elämää uskottavasti kuvaava musikaali ei ole turhaan kerännyt kehuja.
Ennen Nahkatakkista tyttöä en ollut nähnyt yhtään kunnolla toimivaa jukebox-musikaalia (tosin Hämeenlinnan teatterin Seitsemännen portaan enkeli toimi hyvin musiikin kanssa). Nahkatakkisessa tytössä oli kuitenkin kaikki kunnossa. Juoni piti mukanaan alusta loppuun ja jokaista käännettä sai jännittää tosissaan. Dingon musiikki oli käsikirjoitettu hyvin osaksi tarinaa, eikä yksikään kappale tunnu väkisin mukaan tungetulta. Tosin jos kappaleiden sanat ovat hyvin muistissa, osa juonesta voi paljastua melko helposti. Käsikirjoituksen ainoaksi miinukseksi voisi todeta lopun. Ennen loppupotpuria oleva kappale olisi sopinut päätökseksi ja ensi-illassa tuntui, että yleisö olisi voinut nousta seisaalleen jo siinä kohtaa.
En koe voivani arvostella ikäisiäni esiintyjiä, jotka eivät ole teatterialan ammattilaisia. Sanottakoon, että kaasti toimi hyvin. Ja päätös pitää lavalla vähemmän ihmisiä kerralla kuin viime vuoden Anyone can whistlessä oli hyvä päätös. Pienempi ensemble jätti tilaa kaikille rooleissa oleville ja tanssijoille. Usein musikaalissa tanssi voi tutnua pakotetulta, eikä se vie tarinaa eteenpäin. Tällä kertaa koreografia toimi ja tanssijat tuntuivat sopivan tarinaan.
Ensi-illassa yleisö oli ihan myyty musikaalille. Nuorten esiintyjien tarmo ja hyvin tehty tarina toimivat. Puitteet olivat hyvät ja koko kaasti puhalsi yhteen hiileen. Samankaltaista yhteenkuuluvuutta ja energiaa ei löydy helposti. Musikaalissa on ainesta moneen, menkää katsomaan se jos vielä ehditte. Suosittelen lämpimästi. Itse menen katsomaan viimeistä esitystä nähdäkseni tämän spektaakkelin vielä kerran.
Kuva Nahkatakkisen tytön Facebook-sivulta
P.S. Kuka veisi tämän johonkin ammattiteatterin isolle lavalle?
