Les Misérables 30.11.2013, päivänäytös
Tampereen teatteri
Heikki Mäkäräinen (u/s), Jonas Saari (u/s), Ele Millistfer, Tomi Metsäketo, Sarah
Nedergård, Saara Lehtonen, Lauri Liiv, Ville Majamaa, Ritva
Jalonen + ensemble
Lupasin jatkoa Les Miserables -arvosteluille lokakuussa, mutta en kirjoittanutkaan sitä. Miksi? Nin esityksen 17.10, mutta kaast oli pikku Cosettea lukuunottamatta sama kuin edellisellä kerralla, joten päätin jättää kirjoittamatta. Tämän päivän jälkeen koin kuitenkin tarpeelliseksi jatkaa arvosteluja.
Miksi? Koska näin parhaan esityksen Les Misérablesista sitten ensimmäisen kerran kun näin musikaalin yli kaksi vuotta sitten. Kuudes kerta musikaalia ja ehdottomasti parhaita esityksiä, jonka olen koskaan nähnyt. Mikä teki esityksestä tällä kertaa paremman kuin aiemmin?
Tero Harjunniemi on loistava Valjean, mutta tänään näin nuoren lahjakkuuden, Heikki Mäkäräisen, roolissa. Paikoin lyriikoissa hiukan sekoillut Mäkäräinen oli kuitenkin mahtava roolissa. Välillä tuntui että Mäkäräisellä oli vaikeuksia, varsinkin kantaessa Tomi Metsäketoa selässään ympäri lavaa. Mäkäräisen laaja ääniala sopi rooliin kuitenkin paremmin kuin hyvin ja olen varma, että tämä mies voisi esittää roolia pääasiallisesti kymmenen tai viidentoista vuoden kuluttua. Olen fani.
Toinen understudy tänään oli Jonas Saari. Saari sai kiittävät arviot esiinnyttyään ensi-illassa Javertina. Olen nyt kahdesti nähnyt Mikko Siltalan roolissa. En väitä Siltalaa huonoksi, mutta en saa hänen Javertistaan paljoa irti. Saari oli yksinkertaisesti loistava Javert. Mäkäräisen tavoin voin kuvitella hänet tekemässä roolia kymmenen vuoden päästä, eikä enää vain understudyna. Jonas Saaren ääni on kauneimpia kuulemiani, hänen versionsa Javertin sooloista saivat minut itkemään, ensin kauneudellaan, sitten koskettavuudellaan ja lopulta koska Saari näytteli kohtaukset paremmin kuin olisin osannut kuvitella. Sören Lillkung oli ensimmäinen Javertini 19.11.2011, mutten ole onnistunut näkemään häntä vielä Tampereella. Saari ylsi tänään yhtä loistavaan suoritukseen kuin Lillkung silloin kun ensimmäisen kerran näin hänet. Voisin jatkaa ylistystä Jonas Saaren Javertille, mutta taidan siirtyä seuraavaan.
Lauri Liiv on tähän asti ollut minulle vain loistava Bamatabois, koska en ole onnistunut näkemään häntä Enjolras'na. Tänään näin Enjolras'n, joka kohosi suosikkilistassani toiselle sijalle, häviten vain hyvin täpärästi suosikilleni Rune Sæterille. Tampereen teatterin toinen Enjolras, Samuel Harjanne, on mielestäni ääneltään parempi, mutta Lauri Liiv näytteli hienosti, eikä hänenkään äänensä ollut missään nimessä huono. Pienet asiat tekivät hänen roolisuorituksestaan kauniin ja kyllä, tämän ihmisen perässä olisin lähtenyt barrikadeille. Vilpitöntä välittämistä barrikadilla olleille opiskelijoille näyttänyt Liiv teki minun vaikutuksen. Voi kun tämän näkisi vielä uudestaan.
Jos laskelmani pitävät paikkansa, kolmas kertani TT:n Les Misérablesissa oli kolmaskymmenes näkemäni musikaaliesitys. Enkä olisi osannut toivoa parempaa esitystä tälle merkkipaalulle. Seuraavan kerran tulen Tampereelle 22.3. Ennen sitä tämä blogi saattaa hiljentyä vielä entisestään, koska yliooopilaskirjoitukset painavat päälle talvella. Yhden arvostelun yritän saada kirjoitettua, sillä olen menossa lukulomalla katsomaan Jesus Christ Superstaria Turkuun.
Siihen asti - so long!
